Pikku assarin kanssa baanalla. Kuvasin enkeliä. Sitä oli kiva kuvata, sillä olen haaveillut siitä jo kauan. Olen käyttänyt sitä ikkunastailauksissani joskus joulun alla.
Se sopisi hyvin myös kummilapselleni. Olen huono kummitäti, mutta siitä huolimatta saamme pian kahdeksannen kummilapsen. Ilona saa enkelin.
Lapsuudenkodissa Käpylässä oli pianon päällä aina puinen enkeli. Tuo ei ole samanlainen. Mutta siitä voisi tulla yhtä tärkeä meille. Toivottavasti se on sitä myös Ilonalle.
Lovipuu on saamassa uuden ruosteisen pinnan. Mikä kiehtova materiaalien kontrasti: vaneri ja ruostunut teräs. Molemmat mun lemppareita.
Varpusparvi lähti mukaamme, se jatkaa pian matkaamme korttien muodossa.
Äitienpäivää juhlittiin auringossa. Oli niin lämmin. Varpailleen mentiin.
Kävimme juhlimassa.
Ja söimme hyvin.
Sain kylässä ihania, makeita kasviksia. Äitienpäivänä herkuttelimme niitä taas ja kalaa ja tsatsikia.
Itsetehty tsatsiki on niin hyvä kaveri kaikelle grillatulle ja ruisleivälle, uusista perunoista puhumattakaan.
En pärjää ilman sitä.
Me – ilman henkeä ei ole mitään.
Viime päivinä olen löytänyt itseni monesti vanhojen päiväkirjojeni ääreltä. Olen halunnut muistaa sellaista, jonka olen jo unohtanut. Olen myös löytänyt itseni istumasta, miettimästä.
Olen luonut. Minulle luominen on sitä, että vaikka voisin nukkua, en nuku, vaan kukun. On tehtävä juuri silloin, kun se on mielessä. Muutoin siitä ei tule se koskaan.
Olen kuunnellut tuulta ja lintujen laulua. Olen antanut musiikin viedä, niin että lapsetkin ovat kysyneet; onko sulla äiti huono kuulo 
. Tiedä häntä. Mutta sama musiikki, joka säesti nuoruuden ilta-ajeluita tyttöjen kanssa Kaivarissa, on ollut taustana minun matkallani täällä.
Tämä matka on ollut huikea kokemus. Se on vienyt meitä.
Meillä oli plani. Mutta vanhoilla taloilla on myös omansa. Niiden puolesta ei voi päättää. Ne päättävät itse.
Niihin joko rakastuu. Tai sitten ei. Ja jos rakastuu, rakastuu myös renttuihin.
On vain tämä hetki. Hyvä tässä. Ei huomisen huolta.
Kiitos toverit. Olen niin hämilläni siitä, miten paljon teitä on. On ollut ilo tehdä työtä, jolla on ollut väliä.
Vuodeksi sitouduin, kun aloitin tämän blogini. Ja yksivuotisbileisiin se on hyvä päättää.
Tämä oli minun toiveeni. Kiitos Anski, kun sitä kuuntelit! Koti ja keittiö -lehteen tulee vielä juttu, kun on sen aika.
Rakkaat terveiset Mumsìn emolle Outille ja Louekarin Maijalle. En unohda teitä enkä ajatuksianne koskaan. Olette ihania ihmeitä!
Rakas rutistus myös uskolliselle sparraajalleni, joka lakkaamatta olet. Aarre! Sinusta kuullaan vielä.
Siskokullat, luottamustanne ei ole tarvinnut epäillä, systerin sanoja lainaten. Kiitos!
R, matka kanssasi jatkuu. Seitsemän oven takana odotetaan. Rutistan ja lujaa, kun nähdään! Tuletko vastaan?
Lähelle on lyhyt matka.
On jo hämärä. Lapset nukkuvat. Mies odottaa, että mennään.
Lampaat tahtovat talliin nukkumaan.
Menen. Yhdessä on mukavampi palella, kuin yksin.
Hyvää elämää kaikille! Ihme päivässä riittää.
Kiitollisuudella,
m.
The End.
