Kädet rakkuloilla. Kykenemättömät tarttumaan toimeen. Mihinkään.
Viime viikolla sen sanoin. Nyt pyykkiparatiisiremppa jäähylle, ja pihalle.
Tärkeysjärjestyksen tekeminen on niin totaalisen toivotonta tällaisessa lanssissa, kun kaiken tekeminen on tärkeää. Mutta meilläkin on vain 24 tuntia vuorokaudessa.
Talkoot tarkoittavat meille sitä, että töitä tehdään lasten ja eläinten ehdoilla, kahden aikuisen ja lasten voimin.
Mieli näkee vihreää, mutta jalat maassa tallaavat multaa.
Parhailla paikoilla, niillä, jotka säästyivät kaivurin kauhalta viime syksynä, näyttää tältä.
Pulla-poni tuli kaveriksi talkoisiin. Ruohonleikkuri se oli. Vaikka minä luulin saavani siitä niiden haravoitujen heinäpinojen syöjän..
Linnut säestivät ja tuuli, joka kohisi pihapuissa. Katselin kuusiamme. Tuumin. Minäkin kyllä pidän pihasta, joka on luonnontilassa.
Villi puutarha on minun juttuni. Mutta kyllä sitäkin pitää hoitaa. Tästä pihasta ei ole taidettu välittää vuosikymmeniin.
Räsymatot odottavat mäntysuopaa.
Pääsiäiskokko sen kuin kasvaa.
Tulisi tyven, niin se saisi palaa.
Tauon paikka.
Grillikausi korkattiin.
Auringossa oli niin hyvä.
Pihasauna maistui mansikalta tuon raatamisen jälkeen. Tovin saimme tuumata, mikä on, kun piippu ei vedä.
Katselin pihamaalta ja nauroin rättipoikkiväsyneenä. Mies saunan katolla ja poika katon alla. Ihmeissään savusaunastamme. Mies nuohosi aikansa, lintu oli tehnyt pesänsä piippuun.
Kissapaita, Pastori Duudsonin muistolle.
Pajunkissoja, niin pieniä.
Kissanpentu niin pieni.
Oli tiistai-iltaa, kun hain yöpaitaa peltikaapistani. Vastassa oli lämmin tuulahdus, ja kissa kehrääväinen, joka yleensä välttelee kaappejamme.
Mutta sinne Peikko oli tehnyt pesänsä. Synnyttänyt hiiren hiljaa neljä pienen pientä pentua. Yhden valkoisen ja kolme kirjavaa.
Voi rakkautta. Voi ihmettä.
Valkoisesta kissasta tuli heti lasten lemppari.
Sitä kutsutaan epävirallisen virallisesti Intoksi.
Yleensä sunnuntaina meillä levätään.
Se onkin ollut yksi parhaista päätöksistä näin rempatessakin.
Palmusunnuntai alkoi kuitenkin odottavissa tunnelmissa.
Teimme noidille yllätykset.
Syntyy noita.
Myös Pepistä, joka kyläili tyttöjen luona.
Tämä herra ei osannut läksyjään. Sai kuitenkin virpoa tyttöjen seurassa, kun lupautui antamaan “virpomiskepin”, niin kuin hän itse vitsojansa nimitti, ja toivottamaan hyvää pääsiäistä.
Meillä pääsiäislammas on savesta, pöydällä vartioimassa Oregano-kuppia.
Palmusunnuntai ruokalassa.
Vielä tällä viikolla juhlitaan talon vanhinta. Sitten onkin pirskeet tältä keväältä pidetty.
LAUTASKOLLAASI SKÖNÄ HEM
Tänään haahuilen ja haaveilen lautaskollaasista keittiööni. Fiskars odottaisi pihalla. Mutta en jaksa. En kykene.
Vaaleja valvoin liian myöhään mieheni kanssa. Hän oli ihan tuohtunut kaikesta. Olin minäkin pettynyt, vihreä sitoutumaton. Minusta silti tuossa kaikessa piilee kuitenkin muutoksen mahdollisuus.
Ei ihmisillä ole hyvä eriarvoisuuden keskellä. Köyhän hätään pitää reagoida, eikä vaan viitoitta tietä luukulta toiselle.
Kun tahtoo hyvää toiselle, syntyy ihmeitä.
voi lintua, minne oli pesänsä tehnyt. ja voi kissanpennut, ku ovat suloisia. ja voi vielä noita noitiakin.
ihania kuvia ja tunnelmaa!
Kissanpennut on niin ihania! En ole aikoihin saanut sellaista silitellä. Kun olin reilu kymmenvuotias, meidän kissa teki yöllä pennut minun sänkyyni jalkojeni väliin. Heräsin yöllä pieneen kissanpentujen vikinään
oi mitä pentuja. tahtoo sykkyyn tuollaisen pienen karvaturrin.
Hellyyden hellyys tuo kuva, missä kumpparit väärissä jaloissa.
Kun kesä lähestyy ja valo sen mukana, sitä harhautuu että nytpä ehtii tehdä enemmän ja onkin intoa tehdä.
silti ne 24 h meillä on.
Juha Hakalan viisas neuvo on tuo, että 8 h lepoa, 8 h töitä ja 8 h perhettä ja vapaata.
Samoin minunkin huulille sai hymyn ja silmiin kyyneleet nuo pienet kumpparit! Voi rakkautta, voi pientä. Lapset ovat parasta. Ihania kaikki!
Samoja on touhut meilläkin. Työtä riittää ja riittää. Kuitenkin on aina ehditty pyhä levätä. Se on pitänyt.
Oi voi, miten suloisia kissavauvoja!!
Heikku, kyllä muakin suretti lintusten puolesta. Mutta onneksi se pesä oli vielä vailla munia..
Pauliina, kissanpennut avasivat eilen silmänsä. Mun lapsuusmuisto kissanpennuista oli naapurissa. Nyt ekaa kertaa omia sellaisia. Aika symppiksiä ovat Into sisaruksineen:).
Rumbo, täällä syli ei ole tyhjä:). Kerta toisensa jälkeen mietin sitä, miten pärjäsin ennen ilman nelijalkaisia ystäviämme. Sitä, miten paljon niiltä saa tietää vasta, kun on sen kokenut.
Päivi, se on jokapäiväinen näky. Ja siihen vielä, kun lisää ne loputkin heikunkeikun puetut vaatteet, näky on aika soma.
Eeva Maija, niin ovat! Työstä..täällä maalla työ ei lopu tekemällä. Sen minäkin olen oivaltanut. Lapset&eläimet tuovat sen kaivatun vastapainon sille raatamiselle. Muualla ehkä voidaan rempata puolille öin. Mutta meillä oon niin paljon muutakin..niin ja se kiirettömyys, joka hiipii elämään täällä. Se on kaiken hämmentävä suola. Aika usein löytää itsensä vain tuumaamasta villasukissa, teekuppi kädessä hyvää musiikkia kuunnellen.
Ensin ärsyyntyy, miksi en jo mee ja tee. Mutta sitten vain pysähtyy, nautti ja on. On niin hyvä, että ei voi olla huono.
Pipsa:).
m.
kiitos taas kauniista kuvista ja tarinasta.
siis miten sun jokaisessa kuvassa voi olla niin paljon elämää ja hehkua. se fiilis pursuaa niin kovin täydellä sydämellä. ja kaikki tulee niin tiedätkö sen enempää asettelematta ja yrittämättä.
kiitos siis niin paljon, ihanaa, kun jaat meille <3
voisin melkeinpä luopua sokerista näiden kuvien takia
Aivan ihania kuvia. Kiitos – jälleen kerran liikuttavista sanoista ja tunnelmista.
Ihanaa elämää
Tutun kuuloista. Osaat jakaa kaiken niin upeasti. Ilmaisutaito hallussa, sanat ja kuvat. Ja voi mikä kisutarina <3 Kuinka ihanaa kaikki tuollainen, elämän suuret ja pienet ihmeet, on jakaa omien lasten kanssa!
Olen viime vuosina oppinut itsekin yhä enemmän nauttimaan tästä "täydestä" elämästä, kiireestä ja työstä, vastapainona rauhoittuminen ja laiskottelu. Ja siitä loppumattomasta rikkaudesta, mitä lapset päiviimme tuovat.
Jotenkin tuntuu, että ymmärrän elämääsi niin hyvin. Tiedä sitten oikeasti ymmärränkö
Ja mikä ihana vihreä "pyöräily"kypärä tuolla pienellä on päässä, hih!
Pauliina: Voi mikä lapsuusmuisto <3 Ikimuistoinen yö!
Lämmintä tunnelmaa. Kyllä eläimet on niin ihania, meillä kaksi koiraa, toivottavasti joskus tulevaisuudessa isompi eläinperhe…
Niin kauniita ja elämänmakuisia kuvia taas!
Kiitos kun jaat! 
Leena, sokerista luopuminen tekisi hyvää mullekin:). Kiitos!
Heli, kiitos. Lämpimiä ajatuksia sinne!
Maarit, Kiitti! Oppijan paikalla yhä ollaan. Mutta kyllä minä vaan niin nautin tästä “mökillä olosta” ympäri vuoden. “mökillä olo”=pyhä joutilaisuus.
Saara, niin ovat. Tärkeä osa jengiämme!