Viikko on ollut hyvä.
Tuntuu, että viimein olen heräämässä talviuniltani. I really hope so!
Teimme retken. Bongasimme lintuja taivaalta ja pellolta. Keräsimme ison kimpun pajunokissoja. Nuo pienet pehmeät kissat ovat kuin kissanpentuja.
Tahtovat tulla hoivatuiksi.
Lumi on kadonnut. Alkuviikosta näytti vielä tältä. Mutta nyt se on muisto vain.
Taidekoululla tämä suloinen talkkarin ovi. Kävin siellä kyselemässä graffititaiteilijoita.
Mielessä muhii taas monenlaista. Aina kun siellä käyn, haaveilen taas ehtiväni sinne. Tykkään niiin sen tunnelmasta. Siellä on ihmisiä, jotka elävät todeksi haaveitaan.
Pääsiäistä odotan. Sen loputtoman pitkiä pyhiä. Lähelläoloa. Ei minkään tekemistä.
Sain kutsun valokuvanäyttelyyn, ja aion mennäkin. Usva Torkin Ruohokaton alla -näyttely Kallion kirjastossa 3.-15. toukokuuta. Usva on nuori tyttö, taiteilijan lapsi, lahjan saanut. Taiteilijaksi kasvanut. Kuvat liikuttavat jotain minussa. Olen aina haaveillut Usva-nimisestä tyttärestä, itse asiassa siitä asti, kun Usva syntyi. Ja elämä “ruohokaton alla” on tullut läheiseksi afrikkalaisen ystävämme myötä.
Tämä kuva on Leolta. Sokea poika, ja hänen siskonsa, ja isoäiti, joka pitää heistä huolen. Toivoisin niin, että hän pääsisi kouluun. Lukemaan oppiminen on hengissä pysymistä siellä.
Tällä viikolla luonto on ollut usvan peittämä. Mutta pirtissämme ohra on itänyt.
En muista, milloin viimeksi olisin nauranut niin paljon kuin viime päivinä. Saimme vieraita Espoosta. Lasten serkkuja.
Vilma, Saimi..
..ja Kaisa. Minulle kuin siskoja. Oli juhlaa, kun olitte.
Serkkujen seurassa matkasimme juhlimaan Lappiin, hattujaisiin.
Hiljaisuus-näyttely Rovaniemen yliopistolla.
Illalla palasimme. Äiti on täällä taas. Ja isi.
Kesäeteinen on vielä kaaos ja ylikuormitettu vaatekuorman alla.
Mutta silti korkattu taas.
Naulakot Innon, samoin katosta riippuva Oka. Tuparilahja entiseen kotiin.
Jo kolmannen kerran pääsiäisnurtsit on kasvatettu Marimekon kirstuihin.
Espoosta tulleille sanoin, kumpsuilla mennään. Ja niin mentiin. Mutta ennen kotimatkaa ikuistettiin tennareissa muisto ja tämä kevät.
Gabriel ja Elvis.
Pihalla ekaa kertaa.
Syötävän söpöjä. Kyllä.
Jos junassa sunnuntai-iltana haisi AIV, tiedätte, että siellä serkut matkasivat böndeltä landelle Espooseen.
Ihania kuvia jälleen kerran. Mistä nuo keltaiset kärryt olet löytänyt?
Nuo karitsat on kyllä niin suloisia! monesti haaveilen lampaista esim. kesähoitoon mummolan pellolle mutta allergiani epäilyttää… heppoja sinne nyt kesäksi on vissin tulossa
ainakin omat tyttöni pääsevät nauttimaan niiden rapsuttelusta vaikka äiti joutuisikin tyytymään kauempaa katsomiseen. Tuo monivärinen kaappi olis kiva nähdä kauempaakin kuvattuna, meillä on juuri tuon vihreä kaappi täällä mutta on pienempi (n.-50 keittiön kaappi/ astiakaappi).
Ihana postaus, niin lämmin tunnelma:)
aivan super hauskat nuo lastenkärryt!!
mistä?
Tulin taas hyvälle tuulelle kun kävin täällä,kiitos..
Kiitos ladyt.
Kärryistä pitäis näyttää kai kuva ennen ja jälkeen.
Ne on pelastettu sieltä, mistä kukaan ei niitä huolinut. Ne oli ruosteiset ja aika käyttökelvottomat pelit.
Ne sai vähän hiekkapuhallusta, oikomista&maalia ylleen, ja uuden istuimen. Nyt rulettaa taas!
Pikku bäät on syötävän suloisia, nyt pärjäävät jo omin avuin. Ilman “tuttipulloruokintaa”. Ja toissa päivänä jengimme kasvoi kissanpennuilla.
Jenni kaappi on Rovikselta Ottobre-lehden toimituksen keittiön kaappi. Sain vierailla siellä, ihanassa vanhassa koulussa. Samoin maatuskat sieltä.
Kun hiiri liikkuu kuvien päällä, pitäis näkyä; teksti Ottobre.
m.
P.s. Kaapin kohdalla lukeekin vain, että kaappi. Maatuskojen kohdalla; Ottobre. Sorry! Koko kuvaa en voinut ottaa, kun siellä oli kuvaus kielletty, mutta detskut oli ok.
Voi, miten herttaisen rattaat!!
Kaipaan noita aakeita laakeita peltoaukeita. Varsinkin näin keväällä tulee kaipuu kotiseudulle.
Ihan huiput rattaat. Kyllä varmaan päivä piristyy kun noiden kanssa lähtee aamukävelylle
Karitsat on niin suloisia! Kun olin pieni, meillä oli monesti lampaita. Nyt haaveilen että vielä joskus asutaan sellaisessa talossa minkä pihaan voi ottaa kanoja ja lampaita 
Kivaa torstaita!
Paranen joka kerta vieraillessani blogissasi.
Kiitos taas ihanasta postauksesta! Tää blogi on yks mun tän hetken eniten seuraamiani blogeja. Tässä vaan on aina niin koskettavia ja rauhallisia tekstejä ja sit paljon ihania omaperäisiä kuvia!! (:
<33
Pipsa, niin ne juuret on syvällä mullassa:). Minä taas näin keväällä kaipaan lumen alta esiin tulevaa asfalttia.
Ja hiekan rapinaa siinä. Ja leskenlehtiä, jotka urbaanisti puskevat esiin roudan tekemistä rakosista..pääkaupungin kasvatti:).
Hannele MÄÄ MÄÄ täällä, MÄÄ MÄÄ siellä, joka puolella MÄÄ MÄÄ..hiiala hiiala hei! Toivotaan, että haave vielä toteutuu pikku tipujen kera.
En todella, olisi uskonut vuosi sitten, että joskus mulla on vielä tämmöinen jengi!
Anniina&Lilysan, en osaa sanoa mitään. Mutta en unohda, mitä kirjoititte. Thanks!
m.
…
Buy Generic Drugs Now!…
…Awesome website…
[...]The overall look of your website is excellent, let neatly as the content material![...]…