Hui, viime viikko oli kaikkea muuta kuin kiva. Aivan eläimellistä menoa..mutta Sulosta (lampaasta)..

…ja muista nelijalkaisista saadaan voimaa.

Hiljaista lohdutusta tähän arkikaaokseen.

Vakavasti harkitsin leikkaavani koko perheen kuusi ei pulipäätä puliksi. Ihan totta!
Mutta nyt olen jo vähän rauhoittunut, pöpökammoinen.

Ehkä tämä kuva kertoo kaiken pienistä, kutsumattomista vieraista .

Ei muuta kuin evakkoon. Eli edelleen ilman pyykinpesukonetta yms..

Kaikki tekstiilit vietiin pihalle. Iltarukouksissa olivat varpaatkin ristissä ja toivoimme pakkasia.

Leikit jäivät kesken, mutta so what!

Pakkasia odotellessa mummun puuron äärellä.

Turvassa.

Katselin Kekkosta, kun ikävöin miestäni, jota näin vain öisin. Muuten näyttää samalta, nuo rillit vain puuttuvat .

Siskonpedissä oli ihanaa, koko perhe lähellä.

Kinokset olivat korkeat. Mummulan piha on sellainen, että sieltä sulavat lumet aina viimeisenä.

Lapset sanoivat, että mummulaan voisi vaikka jäädä.

Mutta kyllä meillä oli ikävä kotiin. Ja kisulla, Pastori Duudsonilla, oli ikävä meitä.

Pökköä pesään. Oli hassua huomata, mitkä olivatkaan ne asiat, joita kotoa ensimmäisenä kaipasi. Ne yllättivät.

Helmikuu on appelsiinikuu, ainakin meillä. Tarjouksesta haetaan appelsiineja niin paljon, kun kantaa jaksaa. Ja tehdään aurinkokiisseliä, voimajuomaa.
Sitä tehdään aina kamalasti, ja silti se on aina loppu.

Jostain se tuli, kahvikuppirakkaus. Unelmakuppi.

Ja jotta arki ei yllättäisi helppoudellaan, kuskasin äsken astianpesukoneenkin hoitoon. Elän toivossa, että saamme sen vielä takaisin. Maailmassa on jo liikaa romua. Entisessä elämässä olisin jo luovuttanut viimeistään tässä.

Mutta onneksi tässä pihapiirissä on enemmän niitä, joilla ei ole huolia. Relax!

Pullasesonki jatkuu. Kai se, että herkuttelen , on seurausta nuoruuden työpaikasta, jossa myytiin flaskbullen med mandelmassa.

Kurre.

Ja lohtumaisema. My power!

Sisko toi New Yorkista Hang it all – naulakon. Menee tovi, ennen kuin se pääsee paikalleen.

Kukkuu! Kaapit tyhjää täynnä. Pihalla koko sisältö.

Asennetta, hei! Tässä tankataan fiiliksiä Tukholman taiteilijoilta.

Tässä on asennetta.

Elloksen kevät 2011 yllättää.

Haaveet sikseen. Näillä mennään.

Taideterapiassa minäkin, tyttöjen taidemaalauksessa.

Värejä.

Käsin tehtyä. Niissä piilee voima.

Jälleen olemisen riemua.

Vimmaan nähdä vihreää, ja maistaa sitä.

Tässä on tunnetta. Ihanaa helmikuuta sinne ja tänne! Valo voittaa, I hope so!

Huomenta puuro .

Tässä Hulda huoleton, viiden lapsen äiti on. (Rouva Hulda Huoleton YouTubessa)

Luuta heiluu. Vaikka siivous on ulkoistettu. Tosiasia on se, että ihminen on rajallinen olento voimavaroineen.

Onni on pienestä kiinni.

Ja elämä on valintoja, jos haluaa säilyttää sellaisen arjen, jossa on kaikilla hyvä.

Mietin tätä paljon, kun jätin taakseni oman pedin.

Kaikki rakkaat.

Oman kodin.

Heppa-karkulaisen.

Jäljet jäivät jälkeeni, kun karkasin ensimmäiselle Road tripin keikalle Etelä-Suomeen.

Hamonen…

ja veska menivät ja rouva niiden mukana.

Arabia…

Iittala…

..Artebia siellä ja Taikki. Kaikki ihanat yhdessä.

Sain kuvata siellä erästä Suomi-neitoa, kuulette siitä vielä.

Sain käydä myös vanhalla urkuverstaalla, josta tulee pian koti. Sisko kaipasi suunnittelijan apuja. Mutta parasta oli yhdessä vietetty ajaton aika.

Croissantit suoraan purkista,

pulla

ja jäde.

Popot shopissa.

Siellä Other people´s rubbish -lamppusarja.

Siellä myös Heath Nash.

Ekaa kertaa näin livenä. Sekä lamput että miehen.

Kutsuin meille. Heath on taiteilija, jolla on sydän paikallaan.

Ja lamput. Ne ovat niin WOU!

Ikkunaostoksilla, Formverk.

Marikulmaa odotellessa.

Kuvataideakatemian galleriassa Kasarmikadulla oli Filippo Zambon valokuvanäyttely vapaudesta ja veljeydestä. Se oli elämys. Suosittelen!

Siitä naapurista tämä muisto.

Tienpäältä jotain itsellekin.

Kuvasimme Vantaalla.

Kuvasimme myös Turussa täällä.

Ja täällä. Kolme kaunista kotia, joille on yhteistä, että  kaikissa eletään arkea. Arki oli kaunista kaikkialla. Lämmintä, boheemin rentoa. Meitä pidettiin hyvänä. Kiitos siitä. Ja meillä oli Riikan kanssa mukavaa. Olen hämilläni ja kiitollinen kokemastani.

Nyt kotona vihdoin. On maanantai. Ja paukkuu taas seinän takana. Mies sanoi, että on ihanaa, kun olet kotona jälleen. Niin minustakin.

Nyt ollaan kaaoksessa. Ei välitetä, vaan VÄLITETÄÄN. Lähellä on hyvä, paras. Ja maalla on mukavaa.

Täällä on koti.