TUNTUJA

Ihmemaan aurinko on paistanut. Paistanut aina vain. Pirttiin, hangelle ja sydämiin.

Yleensä en ole yhtään vaaleanpunainen. Mutta nyt se on ollut jotenkin oikea väri.

Oikein yhdistettynä se toimii.

Tuntuja auringossa. En ole ennen kokenut kevättä täällä. Kesällä aurinko ei paista pirttiin, kun tuuheat pihakoivut suojaavat sen paisteelta, mutta nyt paistaa.

Häikäisee. Poika tarjosi eilen aurinkolaseja, kun kiikuin teekuppini kanssa. Ja imin aurinkoa. Valoa. Jalat ballolla.

Lehdet. Riippuvainen kyllä. Vanha talo on muuttanut minua niin, etten tarvitsekaan enää uutisia maailmalta. En tiennyt, että voin elää ilman sanomalehteä.

Mutta nämä toiset lehdet ovatkin ihan toinen juttu. En ole riipuvainen mistään niin kuin näistä.

Lehtipinojen rinnalle kaipaan kirjojani. Jostain muuttolaatikoista.

Olen perinyt paljon kirjoja. En lue niitä kaikkia. Mutta pidän niitä kädessä. Silitän.

Ne ovat tärkeitä. Ne tuovat tärkeät lähelle. Tahdon vielä pirttiin katon rajaan kulkemaan kirjahyllyn ympäri huonetta.

Ja kirjapinoja sinne ja tänne. Keräämään pölyä :) . Mutta ennen kaikkea tuomaan muistoja. Olen kasvanut kirjoituskoneen rätinässä.

Isän työhuoneessa ei ollut seiniä, tai oli, mutta niitä ei näkynyt. Näkyi vain kirjoja ja paperipinoja. Se oli aikaa ennen tietokonetta.

Turkoosia sähkönsinisen rinnalle.

Rukoushelmeni sarvissa. Mies hymyilee niille. Mutta minä tykkään.

Koulun vanha lamppu. Niitä löytyy talosta vain kaksi. Toinen meidän makkarista. Ne ovat aarteita.

Ellenin huone.

Barbien koti siellä.

Kurkistus.

Sylkky.

Ja ruokalan vihreä.

Kevät 2011.

Ja “vihreä” kelkka. Meillä keskustellaan aina pärisevistä. Lapset tahtoisivat niitä meillekin. Vaikka isillä oli pienenä mopo, me olemme silti päättäneet välttää niitä.

Ehkä pappatunturi mopo kauppareissuille sitten joskus.

Moottorisaha. Sen ääni on kuin musiikkia korville.

Ja se metsän tuoksu, joka puun mukana tulee. Voisin istua viereen ja nuuskia vaan.

Lattiarungot pyykkiparatiisissa.

Joku oli piirtänyt sydämen pienimmän poskeen. Aika somaa.

Täystuhoni. Rakkausvauva. Sinuakin juhlitaan tällä viikolla.

Operaatio osakeyhtiö koulukaappi Kuopiosta.

Toisen romu, toisen aarre. 5e/kpl. Työkalukaapista kenkäkaapeiksi. Pyykkiparatiisiimme.

Muistatko vielä, kun näytin täällä kuvan kaapista, jossa oli ihania neliöitä siellä ja täällä, ja keltaiset jalat alla.

Tässä säästetään kaatopaikkaa ja synnytetään samoja tunnelmia.

Minä teippaisin ja lapset maalasivat.

Lopputulos tuntui omalta. Meidän huvikumpumme. Kaikki on vähän vinksin vonksin, heikun keikun.

Niin kuin Pepillä.

22 Responses to “TUNTUJA”

  1. Uskollinen lukija kirjoitti:

    Täytyy sanoa, että blogisi tuo valon ja ilon elämään! Itse en ole saanut unelmaani, lapsia, mutta kuinka kaunista on nähdä sinun kuvasi, tekstisi ja nähdä kuinka joku oikeasti välittää lapsistaan! Kiitos sinulle näistä iloista mitä tuot meille lukijoille värikkäillä teksteilläsi ja kuvillasi! Toivon siunausta remonttiisi ja perheellesi ja onnellista kevättä!

  2. Jenni kirjoitti:

    ihanaa niinkuin aina! Mä täällä oon päättänyt luopua iiiiiiisosta pinosta noita lehtiä, katsotaan kuinka äkkiä pinot kasvaa takaisin samanlaisiksi. Mutta jotenkin jossain tuolla sisällä helpottaa kun tämä tavaramäärä vähenee… nuo lähtee siis kiertoon ilahduttamaan jotain muuta! Auringosta on nautittu täälläkin, anivarhain ekoista säteistä asti sälekaihtimet ylös vaikka kuinka häikäsee,, ja lämmittää se ihanasti tätä kylmää vuokrakämppää :)

  3. Ballohedi kirjoitti:

    hihi. onkos teillä vara päre seinällä:D

    ihania tunnelmia!ja kaapista tuli huikean ihana:)

  4. Pauliina kirjoitti:

    Ihanat kaapit tuli! Ja muutenkin kiva meno teillä :) Minkä ikäisiä teidän lapset muuten ovat?

  5. kaisu kirjoitti:

    tunnustan jotakin blogissani. :)

  6. Uusi Aamu kirjoitti:

    Hei, siellä oli フィンランドのファミリ-kirja, mistä se kertoo?

  7. Suvi kirjoitti:

    Voisin yhtyä ensimmäisen kommentoijan sanoihin! :) Kiitos tästä ihanasta blogista, väreistä, kuvista, hauskoista jutuista! :) Piristät päiviäni! :)

  8. Katalaiina kirjoitti:

    Ihana idea tuunata vanhat kaapit! Sopii miljööseenne kuin nenä päähän

  9. mimmi kirjoitti:

    Kiitos lumpeenkukka! Aurinkoa sinnekin!
    Kiitti Jenni. Täälläkin lehdistä iso osa kiertää. Mutta sisustuslehdet jemmaan. Niihin voi aina palata. Toisinaan nekin kyllä kiertää lainassa siellä ja täällä. Näköjään tämä lehtilukutaito -tai vaiva kulkee polvesta polveen. Tytsyni aina kysyy, miksi sä et osta niitä vauva -ja muotilehtiä enempi:)..Villasukissa mennään:).
    Balloheidi, thanks. Minäkin pidän kaapista!
    Kiitti Pauliina. En erittele kuitenkaan lasten ikiä täällä..kuvistani voi kuitenkin päätellä paljon..Ihan kohta alkaa pienimmän kekkerit, juhlamielellä siis!
    Kiitos Kaisu. Tovi meni ennen, kuin hiffasin:).
    Uusi aamu, se on Finland family style. Paumesin kirja-sarja, jota löytyy kodeista ympäri maailman. Suosittelen!
    Kiitos Suvi, kiitos! Te aina vaan jaksatte lämmittää mieltäni.
    Kaitaliina, just näin, kuin nenä päähän! Peppeillään! Mies kysyikin, milloin tuon hevosen sisään. Saa nähdä..ehkä kun mietin idistä seuraavaan joulukorttiin:).
    m.

  10. Ynve kirjoitti:

    Voi jestas sentään, kuinka ihanat kaapit! Pelkästään noiden kaappien näkeminen auttaa kaikkeen vaivaan ja väsymykseen. :)

  11. Tunne kirjoitti:

    Meidänkin koulun lattia narisee. :)
    Todella mielenkiintoista seurata blogiasi, koska itse ostimme kolmisen vuotta sitten vanhan kyläkoulun jota nyt alamme vasta remontoimaan ihan todenteolla.
    Pidän todella paljon värikkäästä kodistanne ja “huvikumpumaisesta” sisustustyylistänne. Ihania värejä ja ihania lapsia. :)
    Kiitos, kun jaat lukioittesi kanssa näin paljon arjestanne kuvia, ne ovat inspiroivia ja ihania.
    On aina ihanaa huomata kun sulta on tullut uusi postaus. Haen kupin kahvia ja keskityn pitkäksi aikaa kuviin ja selaan niitä eestaas kauan aikaa, niin ihania ne ovat. :)

  12. vanhaa kirjoitti:

    katsoin kuvia. tuli kylmä kun näin muovit ja (ilmeisesti?) lasivillan hirsiseinän kanssa. Pahaa jälkeä seuraa vuosien päästä. Kokemusta hirsitalosta. Ottakaa ihmiset selvää miten hirsitalo pitää rempata, surullista miten kauniita taloja tuhotaan väärillä materiaaleilla ja työtavoilla.

  13. mimmi kirjoitti:

    Y, ajattelen samoin. Ne on aurinkoja..
    T, kiitti. Kyläkouluissa on tunnelmaa. Nauttikaa ja jaksakaa rempan kanssa! Joku on joskus sanonut jossain; matka on päämäärää tärkeämpi.
    Ja rempan kanssa se on vähän niin. Matkalla tullaan tutuksi talovanhuksen kanssa, ja itsensä..
    V, elä saa turhaan kylmiä väreitä:). Me ei olla vielä päästy siihen vaiheeseen, että ois koskettu pyykkkiparatiisimme seiniin, joita ilm tarkoitit. Me on aherrettu vasta alapohjan kimpussa. Eli siihen on vielä matkaa,että pääsemme seiniä repimään.
    Olen kanssasi paljosta samaa mieltä. Onneksi meillä on asiantuntijoita käytettävissämme. Aina ei ole ollut niin.
    m.

  14. Ulla kirjoitti:

    Ihanaa kun teillä on tuota tilaa ja valoa. Kankaatkin pääsee oikeuksiinsa.
    Alan lämmetä tuolle SannaAnnukan värikkäälle taidekuosille.

  15. Johanna kirjoitti:

    Löysin hienon blogisi eilen ja näin viime yönä jopa unta kodistanne. Upea elämän- ja kodinmuutos teillä meneillään. Ihanan värikästä ja omaa. Onnea. Jään innolla odottamaan päivityksiäsi. Iloisia aurinkopäiviä!

    Johanna

  16. Minna kirjoitti:

    En kyllä itsekään pidä vaaleanpunaisesta, mutta tuo on totta, että värit pääsevät oikeuksiinsa oikeiden värien seurassa!

    Asiasta toiseen. Laitoit joskus kuvan vessastanne, jossa oli kolikkomatto lattiana. Miten kolikkomatto asennetaan? Onko se vaikea asentaa?

    Näin yhtenä yönä unta, että olin esittelemässä sinulle Jyväskylää. :) Tulit siis minunkin uniini.

  17. mimmi kirjoitti:

    U, “Ihmemaa” on ihana printti.
    J, toiv. ne sun unet ei olleet painajaisia:). Kiitos. Kevättä sinnekin!
    M, voi bad, sinäkin näit unia! Pitäkää blogi-lomaa, kun te voitte. Minä teen vaan työtäni:)..:):).
    Kolikkomuovimattoa meillä oli ed. kodin yläkerrassa, ja pidin siitä niin,että siksi täälläkin.
    Se on helppo asentaa,liimaa vaan. Se on vaan minusta turhan kallista. Mutta pidän sen pinnasta. ja on värejä, mistä valita.
    Nurtsin vihreänäkin se on ihanaa!
    m.

  18. Rilla kirjoitti:

    Kolikkomatto on ihana! Sitä oli tulossa meillekin lastenhuoneeseen mutta sitten pitikin tehdä vaihtarit. Oli kyllä ihan mahottoman hintasta! Joskus kun on alessa puoleen hintaan, sitten sitä tulee meillekin. :)

  19. Minna kirjoitti:

    Mimmi, ei se ollut mikään painajainen! Tai ehkä mulla tuli vähän paineita siitä, että meidän piti olla Jyväskylässä ja sä olisit halunnut nähdä Jyväskylästä joitain näkemisen arvoisia paikkoja, mutta todellisuudessa me oltiinkiin jollakin pienellä paikkakunnalla, missä ei ollut mitään nähtävää.. :)

  20. mimmi kirjoitti:

    M, se oli vaan unta..:). Ehkä joskus Jyväskylän raitilla törmätään..
    m.

  21. Minna kirjoitti:

    Tarjoan taatusti kahvit, kun törmäämme!

  22. mimmi kirjoitti:

    :)

Leave a Reply