EAT AND JOY

Ystävänpäivä oli hyvä. Sain puhelun. Sellaisen, jonka luulin saavani vasta aikojen päästä.
Kuulin vain sanan tai kaksi. Mutta se riitti. Huoli pienentyi. Tuli huojennus. Moninkertainen ilo.

Kävin myös syömässä minua puolet vanhemman rouvan kanssa. Hän kutsuu itseään mummeliksi.
Ja sitä hän lapsillemme ainakin leikisti on. Mutta minulle hän on ollut rinnallakulkija.

On eletty tavallista hyvää arkea. Eat and joy!

Soup!

Ja kyllä me olemmekin nauttineet siitä, että saamme olla kotona.

Laittaa taas ruokaa, syödä yhdessä. Nukkua omassa sängyssä.

Rempata taas. Mies sanoi, että pidetään juhlat.  Sen lisäksi, että hän löysi rempatessaan ikivanhan sanomalehden, hän löysi myös korot lattialle.
Päästään hiukan helpommalla uusien lattiarunkojen rakentamisessa. Kerrankin näin päin.

Sain viikolla myös mukavan kuvaushomman, kun eksyin Vuokolle haaveilemaan. Ja nuo kuvaukset saavat jatkoa. Kiva niin.

Ellen sanoi, että äiti on aina tuollainen, kun unohdin pullataikinan kohoamaan. Pian Elsa tuli kertomaan: Äiti se taikina on jo lattialla. Elsa, joka huolehtii niin paljosta ja aivan liikaa.

Kysyinkin yksi ilta mieheltä unta odotellessani, miksi kummassa Elsa huolehtii niin paljon ja on niin tunnollinen. Mies sanoi, että Elsa on kuin minä. Huolehdin aivan liikaa. Minä puolestani vastasin, että Elsa on aivan kuin isänsä, kun se on niin tunnollinen. :)

Tein myös retken keramiikon pajalle. Silja oli saanut valmiiksi tilaamani teemaljan. Tahdoin valkoisen. Ison ja rivattoman. Sellaisen, joka lämmittää sormia ja rauhoittaa mieltä.

Paja oli elämys.

Vanha rintamiestalo oli rempattu ihanasti Siljan arkkitehtimiehen innoittamana.

Ja se valon määrä. Valoa tulvi kaikkialta ja se sai kaiken näyttämään niin ihmeelliseltä. Ikkunoita joka puolella, jopa katossa. Lämmintä raakalautaa. Elämän kerroksellisuutta.

Paja siellä, ja sen kaiken keskellä karhu, ketun kaveriksi syntymässä. Karhun minä tahdoin. Se on turva, pojat saivat sen seinälleen toisen pehmeän karhun pään kaveriksi.

Silja esittelee töitään maaliskuussa Helsingin vanhassa satamassa. Taidelaatoista jäin haaveilemaan. Ne kannattaa katsastaa!

Suuren suuri kuppini. Silja oli tehnyt yhden proton ja kaksi valmista. Lopulta ne kaikki päätyivät meille.

Sormet silittävät pintaa ja mieli lepää. Sain juuri sen, mitä toivoin. Ja saan kokea sen monta kertaa päivässä.

Että suuri kuppi voikin sulostuttaa arkea niin paljon.

Sääriä myöten hangessa. Lapikkaan varret ovat riittäneet, vaikka lunta on tupruttanut. Ne ovat pitäneet minut lämpimänä koko pitkän, kylmän talven. Kun Helsingissä palellaan, täällä ollaan kuin eskimoita. -34 on ihan normilämpötila.

Ei pakkanen muuten haittaa. Mutta minä tuhlaisin puita, ja mies pihistelee, jotta ne eivät ihan heti loppuisi.

Talliin ei voi jäädä viipymään, eikä heppailusta voi edes haaveilla. Koiran kanssa juostaan kilpaa postille ja takaisin. En minä valita. Pidän siitä, kun luonto nukkuu ja kun elämä keskittyy yksinkertaisuuksien äärelle, siihen että pirtissä on lämmin. Mutta onhan se ekstreemiä juosta saunaan pihan poikki, niin että hiukset jäätyvät matkalla.

Mies pyöräilee töihin edelleen. Auto lepää pihalla. Joku ajattelee, että hulluja. Mutta meille tämä on ollut valinta ja täysin luonnollinen tapa olla ja elää.

Balloillaan.

Olen malttamaton, kai siksikin käyn aika harvoin tuolla toisessa päädyssä.

En jaksaisi odottaa, että pääsen tekemään jotain: naulaamaan tai maalaamaan. Kävin kuitenkin balloilemassa siellä. Samalla vakuutuimme suunnitelmasta, että käytämme raakalautaa seiniin.

Kun vain saisimme puhallusvillat lattiaan ja lankut päälle.

Rempan toisella puolella iltapalalla.

Rakkaudella tehty.

Hyvän viikonlopun alku.

Perjantai on päivistä paras.

Nyt taas tuntuu siltä, vaikka onhan sitä vanhempana aika yksin, viikonloputkin.

Välillä jaksaa, välillä ei. Kun ei jaksa, annetaan rempan olla.

Marimekon Sanna Annukan taidekangas löytyi tarjouksesta Se on kuin ruokalaamme tehty oranssin seinän ja sähkönsinisen lattian kaveriksi.
Minulle on aivan sama, onko ympäristö keskeneräinen vai ei. En ole sellainen sisustaja, että odottaisin valmista ja vasta sitten loisin tunnelmaa. Tunnelma ja koti ovat tässä ja nyt. Tahdon nähdä ja tuntea kauneuden arjessa, jossa elän ja josta elän.

33 Responses to “EAT AND JOY”

  1. rumbo kirjoitti:

    Voi mitä ihania väriläiskiä pakkasen keskellä.

    Meillä portaikkoon vedetään raaka-lautaa. Voi kumpa se prokkis jo käynnistyisi.

  2. Satu kirjoitti:

    Lukiessani teekupposesta taustalta pauhaavasta radiosta kuului:

    “Valkoinen, posliinikuppi. Tee rakastaa puhdasta, valkoista posliinia ja on parasta sellaisesta”.

  3. anni kirjoitti:

    Tämä toi vähän mieleen lapsuuden. “Pullataikina kävelee kohta vastaan” sanoi meillä äiti kohonneesta taikinasta ja myös meidän poppoo viipotti piharakennukseen saunaan talvipakkasiakin uhmaten silloin, kun olin pieni.

  4. Inkivääri kirjoitti:

    Ihania kuvia ja suloista arkielämää. Mukava tavata kohtalotovereita – tällä kertaa puita säästelevä mies: minäkin polttelisin huoletta, minun laiska Isännyys valittelee, että kova työ niiden halkomisessa8) No niin tietty onkin, mutta kyllä puita pitää saada polttaa ja säästellä sähköä:)

  5. Helena kirjoitti:

    Oi löytyykö Oulusta tosiaan jostain vielä tuota Sanna Annukan taidekangasta?
    Kaksivuotiaani tuli äsken koneen viereen ja kommentoi “äiti katso tuo on koti”, teillä on ihana koti, kovin kaunista!

  6. Ballohedi kirjoitti:

    Kangas on ihan TÄYDELLINEN!
    ja Balloilua määki suosin;D

    tuli taas pirteämpi olo kuin katselin ihanan väririkkaita kuviasi!
    …on ollut meinaan vähän nuutunut meno täällä suunnalla.

    kaipaan aurinkoa.Ja lämpöä.

    Mahteja pakkaspäiviä teille<3

  7. Maaduska kirjoitti:

    Heippa! Pakko kysyä, että miten ihmeessä saat hiukset nuin kivasti nutturalle?! Olet tosi kaunis ja teillä on tosi kaunis koti!

  8. mimmi kirjoitti:

    Rumbo, raakalauta jäi mun mieleen jo Oulun asuntomessuilta. Ja ehkä myös ihan kokemuksen kautta, olen laiska paklaamaan elämän aiheuttamia kolhuja..ja niitä kuitenkin tulee.
    That`s life! Raakalauta portaikossa kuulostaa kivalta.
    Satu, olen radion kanssa täysin samaa mieltä:). Silja on kädentaito-messuilla vanhassa satamassa Maaliskuussa, suosittelen:).
    Anni, me taidetaan olla vähän jämähtäneitä menneeseen. Mutta kyllä mä pyykkiparatiisiani odotan..mutta edelleen, sittenkin pihan poikki kipaistaan saunaan. Se on koukuttanut mut:).
    Inkivääri, tuo puukeissi on vähän kaksipiippuinen juttu..erityisesti nyt, kun ei ole puuvarastoja, kun viime kesänä muutimme tänne. Yksi satsi ostettiin. Ja sen jälkeen on tehty puut itse, ja kuivatettu ne koneellisesti, ja näin säästetty aikaa, rahaa ja sähköä.
    Se on kumma juttu. Vanha talo saa minut entisestään ajattelemaan niin, että mukava ois mennä pyörällä aina vaan, lämmittää uuneja ja säästää vettä…
    Helena, kiitti! Sanna Annukan taidekangas on Helsingin reissultani. 20e.
    Ballohedi, kiitti. Niin minustakin. Pakkanen paukkuu edelleen. Mutta aurinko on. Ja pirtti on aina niin täynnä valoa, vaikka mieli menisikin vuoristorataa. Kyllä se siitä.
    Meidän aarre (hoitsu), miespuolinen sellainen tuli tänään hiihtämällä, kun auto oli osina kuulema:). Mua hymyilytti. Mutta olin ylpeä, ei kaikkialla tuollaisia aarteita ole..hiihtää nyt -36 pakkasella kylän toiselta laidalta luoksemme..
    Maaduska, thanks..ihan vaan käyttämättä kampaa ja pesemällä ne kerran tai kaksi viikossa:):). Sutturalla silloin, kun ei myssyn alla. Niin täällä landella.
    m.

  9. maalta minäkin kirjoitti:

    Miiiieletön blogi!! Löysin tämän vasta hiljattain ja olen kolunnet sen läpi jo monta kertaa,joka “kierroksella” kuvista ja jutuista löytyy jotain uutta kivaa :) kotinne on sen näköinen että siellä viihdytään ja sinä vaikutat tekstiesi perusteella melkoisen positiiviselta ihmiseltä. Kiitti sulle kun teet tätä

  10. Pipsa kirjoitti:

    Ensimmäiset vihreät kuvat ja tunnelmat niissä ovat kyllä ihanat! Ja niin keväiset!
    Ja kelpuuttaisin kyllä itsellenikin tuollaisen teekupin.

    Nostan hattua kaikille, jotka jättävät auton käynnistämättä ja valitsevat vaihtoehtoisen liikkumismuodon. Kumpa itsekin pystyisin tuohon. Ja miten mahtavaa, että joku taittaa matkan vielä suksilla!! Ihan huippua!

  11. ellu kirjoitti:

    haluan kettunaamarin isäni muistoksi…isäni viimeinen päiväkirja merkintä:”ketulle ruokaa!!!”. Isä kesytti mökillä kettua, johon meidän tytöt innolla osallistui. Jälleen sain energiaa ja iloa sun sivuilta.kiitos:)

  12. tuike kirjoitti:

    Voi tuota teidän elämää: ihanaa! Niin inspiroiva blogi, muistopja herättävä. Meilläkin oli pienet lapset ja eläimiä, vanhan koulun remppa ja kahden asunnon loukku. Silti olimme energisiä ja niin onnellisia. niinkuin tekin siellä nyt.

    Blogisi on NIIN elämänmakuinen, aito ja teeskentelemätön. Intosi ja elämänmyönteisyytesi tarttuu ihan blogin kautta!

    Oliskahan lapikkaat hyvät, just tänään mietin, kun pakkanen oli tosiaan kova ja näin yhdellä miehellä kunnon vanhanajan lapikkaat. Jostain tuli mieleen, että näin joskus jossain punaiset lapikkaat. Sellaiset haluaisin.

    Oikein mukavaa pakkasviikkoa teille!

  13. Samuli kirjoitti:

    Keraamikko ;)

    Minäkin aina välillä käyn tätä blogia lukemassa, ihan vapaaehtoisesti.

  14. mimmi kirjoitti:

    Kiitos Anne. Lämmität mieltäni..Lähin on kuitenkin se positiivisin tsempparini. Ehkä hän myötävaikuttaa minuunkin:).
    Pipsa, yritämme olla vihreitä, mutta paljon pitäisi vielä “vihertyä”,että se olisi kyllin.
    Teemaljasta ja kettusesta haaveilevat, tässä Siljan meilios. silja@silmukeramiikka.com.
    Ellu, karhuissa on jotakin samaa symboliikkaa minulle. Isäni on ollut aina kiinnostunut karhuista, kirjoittanut kirjankin. Kun laitoin karhun seinälle, poikani pieni kysyi; pitääkö nyt pelätä. Sanoin ei tarvitse, karhu tuo turvan. Karhua on kiva katsella, kun nukuttaa pienintä uneen. Tulee paljon muistoja. Muistot kantaa.
    Raija kiitos. Saat minut hymyilemään:). Olet jo toinen joka muistelee minulle elämää vanhassa koulussa, ja sitä “kuinka siellä elettiin ja rempattiin lapset jaloissa vailla huolen häivää”. Täällä huolet on pieniä, ja onni on iso. Se on kummallista.
    Samuli mieslukijat ovat harvemmin äänessä:). Kiva, kun kävit! ..ja vielä vapaaehtoisesti:):):).

  15. ellu kirjoitti:

    Kiitos mailiosoitteesta.meillä pienen 5 v unileluna on kettu:) Lähden katselemaan kaunista kuuta:)Mukavaa viikonloppua.

  16. Maria kirjoitti:

    Hei. Ihana koti teillä!

    Syöttötuolia olemme hankkimassa ja olisinkin kaivannut kokemuksia tuosta Rinki -tuolista. Onko hyvä ja käytännöllinen?

  17. mimmi kirjoitti:

    E kiits samoin..kuu on täälläkin iso ja pyöreä:).
    Maria, multa kun kysyt, saat vaan kehuja. Viisi vuotta meillä on viihtynyt viisi “rinkiä”. Eka tuli syöttötuoliksi, loput neljä baarijakkaroiksi. Tukevat baarijakkarat oli tuolloin hakusessa.
    Tavallista korkeampi pöytä jäi entiseen kotiin, kun se oli samalla keittiösaareke, mutta tuolit lähti mukaan. Ja luulen, etten luovu niistä koskaan. Ne vaeltaa ympäri taloa lastenhuoneista ruokapöydän ääreen ja takaisin. Viisi vuotta sitten “pienentäjää” ei ollut kaupan, siitä mulla ei kokemusta. Mutta kiva tyyny toimi hyvin. Turvavöitä en käyttänyt koskaan, kun en tarvinnut. Pinta on helppo pitää puhtaana. Ja värejä on ihastuttavan paljon..Yritin miettiä risuja. Mutta en keksinyt:).

  18. Maria kirjoitti:

    Kiitos vastauksesta. Vielä olisin kysellyt, että minkä ikäinen teillä osaa itse tuolille kiivetä? Minua tuolissa houkuttaa tyylikäs muotoilu ja se,että siitä on iloa vielä aikuisenakin sitten. Ei tarvitse myydä eteen päin syöttisiän jälkeen.

  19. mimmi kirjoitti:

    Voi kun kysyt vaikeita..ja riippuu varmaan lapsestakin, kuinka “kiipeilyintoinen” on:). Meillä kuopus oli 1,5 vee..
    Ringit on kauniita. Eikä niiden katsomiseen väsy.
    m.

  20. Pirkko kirjoitti:

    Tuo kangas on upea. Tyttötrio kävi henkäilemässä koneeni ääressä.

    Hauskinta oli kuitenkin tuo pullataikina. Tais tulla rentoa pullaa. :)

  21. Tiinakaisa kirjoitti:

    Ihanat kuvat ja hyvä tunnelma taas kerran. Ja sitä inspiraatiota näistä saa :)

  22. mimmi kirjoitti:

    Tuli siitä P. Ne vain loppuu aina liian pian.
    Minä leipoisin aina vaan pullia, mut Ellen jo toivoi sämpylää pliis!
    Kiitos TK!

  23. Outi kirjoitti:

    Eksyin tänne kerran kaverin mainittua tästä fb-statuksessaan. Nyt alan olla ihan koukuttunut tähän. Rakastan värivalintojasi! Toivoisin itseltäni löytyvän silmää ja energiaa luoda itselle jotain yhtä ihanaa. Elämänne kuulostaa niin ihanan aidolta – jotain samaa kuin omassa arjessamme, vaikka periaatteessa aivan erilaista.

  24. Pami kirjoitti:

    Hei! Kiva blogi sulla!oon lukenu jo pitkään, mut laiska kommentoimaan.

    Sulla ihanat maastokuvioiset tennarit tossa yhdessä kuvassa, saako kysyä mistä oot ne ostanu? mä oon etsiny vastaavia, pitäis heti saada!!!:))

  25. Pami kirjoitti:

    hei! kysyisin vielä mistä oot ostanu noi armykuvioiset tennarit??etsinnässä on sellaiset :) Ihanaa kevättä teille!

  26. mimmi kirjoitti:

    Pami, pahoittelen, olen unohtanut vastata.
    Ne Conversen kenkut on jostain kirpulta. Ihanat, mutta himpun verran liian isot mulle.
    Jos ovat tehdyt sun varpaisiin, harkitsen luopumista:).
    m.

  27. Pami kirjoitti:

    hei taas! mitä kokoa kenkut ovat, voisin olla kiinnostunu!:) Asutaa tässä lähikunnassa ;-)

  28. Ronald kirjoitti:

    tallyho@performances.plagued” rel=”nofollow”>.…

    thanks….

  29. everett kirjoitti:

    housebreakers@seniors.tintoretto” rel=”nofollow”>.…

    tnx for info!!…

  30. Erik kirjoitti:

    leaf@sings.stinging” rel=”nofollow”>.…

    спс….

  31. homer kirjoitti:

    bullet@wealth.blurred” rel=”nofollow”>.…

    tnx!…

  32. Cecil kirjoitti:

    varityping@radiate.yachtels” rel=”nofollow”>.…

    hello!…

  33. Eddie kirjoitti:

    fredrik@occupants.evidential” rel=”nofollow”>.…

    good info!…

Leave a Reply