Tämä viikko on ollut rankka. Se alkoi niin, että pienin oli pipi, ja se päättyi niin, että pienin on pipi.

Kenttäsairaalalta on tuntunut pirttimme. Mitä lie norovirusta tai muuta? Rakkauden voimin kuitenkin tässä.

Sain näitä sydämiä synttäreilleni. Parhaita marenkeja ikinä.

Pirtistä tuli Domino. Meillä oli yksi ihana ilta. Sain mieheni tuolta seinän takaa kaverikseni.

Joskus käy niin, että asiasta innostuu vasta kun se on jo myöhäistä. Ja niin kävi tämän Domino-kankaan kanssa.

Se kuitenkin löysi tiensä meille. Liian lyhyenä verhoksi. Ja siksi se pääsikin seinälle.

Kukka.

Syntyy pallo.

Pikku hiljaa. Työllä ja tuskalla .

Pumpattiin. Pumpattiin. Ja pumpattiin. Kunnes mies tuli ja otti toisen pumpun. Ja pallo oli valmis.

Ystävä toi tuparilahjan. Sellaisen, joka lennättää perhosia ilmaan. Lapset pyydystävät niitä sitten haavilla. Ne rapisevat ja niitä on monen värisiä. Ne ovat kauniita.

On auto. On peräkärry. Niissä matkustaa koko meidän perhe. Tuossa miehellä on kyllä parta, ja tukkakin on aika harmaa .

Pallo on aina varattu. Siinä leikitään. Siinä työskennellään. Siinä jumpataan. Siinä luetaan. Sillä leikitään. Ja siihen nostetaan väsyneet jalat, kun kiikutaan.

Noita nokisormi.

Kiikarit. Kiikarit syntyivät, kun “Domino” meni seinälle. Se meni sinne mustan kontaktin liimaamana. Kontaktissa on samettisen pehmeä mattapinta, ja niin se on kuin kehys kankaalle.

Ihana kirja. Luulenpa, että ainoa laatuaan Suomessa ilmestynyt “kasvatusopas isille”. Syötävän suloinen kansi. Lemppari Wahlgrenin Annan Lapsikirjan rinnalle.

Dominon palasia.

It`s beautiful here.

Purkutyöt ovat jatkuneet seinän takana, toipilainakin. Arjessa tarvitaan pesuhuonetta, tämä viikko on ollut hyvä muistutus siitä.

Pian purkuhommelit ovat finaalissa. Pääsemme rakentamaan uutta. Vaaka kallistuu välillä klinkkerin ja betonin puolelle. Tämä suunnitelma mahdollistaisi ammeessa lilluttelun.

Yhden talven pihasaunassa saunottuani olen vain alkanut vakuuttua siitä, että amme ei olekaan niin tarpeellinen juttu tähän taloon. Nautinnot hetket eletään tuolla pihan perällä saunan lauteilla.

KUVA Durat.fi

Duratilla olisi värejä, joista valita.

Torni -  KUVA Durat.fi

Ja vaikka suihkukaappi on usein ruma ja epäkäytännöllinen, sellainen olisi kuitenkin turvallinen pesupaikka vanhaan taloon. Ja jos suihkukaappi, niin silloin rouheat, vahatut lautalattiat.

Raakalaudasta myös alusta Duratin kipolle. Tai sitten Duratin torni. Tätä vihreää haaveilin jo keittiöömmekin. Mutta se oli kuitenkin turhan hintava meidän remppaamme. Nähtäväksi jää, miten toteutuksen kanssa käy pyykkiparatiisissamme.

Kuva Durat.fi

Keltainen on kaunis. Ja amme on upea – sellaiselle, jolla on siihen varaa.

Pipinä.

Pipi.

Tämän muiston palautin mieleeni tänään. Tässä muutetaan vailla huolen häivää. Sama asenne saa kantaa tänäänkin.

Tammikuu on pian ohi. Äkkiä se on mennyt. On tapahtunut niin paljon. Hyvä, kun on kärryillä pysynyt. Paljon ihania, yllättäviä juttuja ja myös harmin asioita. Mutta siltoja on syntynyt. Kaarisiltoja.

Sain yhden kalenterin lisää. Kuvassa lapsi lennättää tekemäänsä leijaa Haitissa. Hänkin on vailla huolen häivää. Kuvassa on myös afrikkalainen sananlasku: “Naapurin lapsi on meidän lapsi.”

Hi, täällä ollaan. Elämä on taas palannut normaaliin, jos sitä nyt normaaliksi voisi kutsua. Enää ei odoteta, vaan tehdään. Mies on muuttanut seinän taakse. Tai siltä se ainakin tuntuu. Vasara ja sorkkarauta paukkuvat. Ja suursäkkirivistö pihamaalla sen kun kasvaa. Me täällä seinän toisella puolella olemme tehneet olomme mukavaksi.

Jostain kaukaa mieleeni oli jäänyt kummittelemaan Onni puodin Tuulan lateksilla maalattu nahkainen nojatuoli. Tuulan innoittamana meiltäkin löytyy nyt timantti. Hohtavan valkoinen syli pirtistämme.

Valkoiset nahkasohvat eivät ole olleet koskaan mun juttu. Tässä ei tavoiteltukaan sitä. Vaan sellaista pehmeää, siveltimen jälkeen jättämää lopputulosta. Kaunis siitä tuli. Pehmeä se on vieläkin. Täydellinen.

Joten hyvät ihmiset, pelastakaa ihmeessä hylätyt nahkasohvat ja antakaa niille uusi mahdollisuus. Jos meillä ei olisi jo sohvaa, pukisin riisuttuun pirttiini vain näitä valkoisia timantteja. Ne hohtavat vanhan lauttalattian rinnalla.

The kaaos, kotoinen sellainen. Remppa on hyvä syy vähän hellittää arjessa. Höllentäminen tekee hyvää kaikille. Sellaisellekin, joka saa elää rempatta arjessaan.

Design deli on ihana pieni kauppa Porvoossa. Kannattaa kyläillä! “Yöpöllöjä”, pöllöjen ystäville.

Remppa-arjen luksus on kotiruoka.

Rakkaudella tehty.

Saimme suojasään. Se kuitenkin hävisi yhtä nopeasti kuin tulikin. Pökköä pesään. Ja oli lämmin.

Poikaset isänsä jalanjäljillä. Hevoset tykkäävät, kun on kuiviketta vaikka muille jakaa.

Sen lisäksi, että täällä seinän toisella puolella on innostuttu maalaamaan, on myös pyöritelty pullia…

… ja ajettu autoilla.

KUVA  skitsch.it

Lapset ovat aina rakentaneet majoja. Leikkineet laatikoissa. Yhden pahvitalon olen ostanutkin. Sitä on maalattu ja teippailtu. Kuvassa on Villa Julia. Valmiiksi maalattu versio.

Ruuvasimme myös Lapin muistoja seinälle, jälleen kerran. Nämä naulakot ovat palvelleet niin Marimekon ikkunoissa kuin mainoskuvastoissakin, ja nyt myös kollaasina Ellenin huoneessa.

Lamppu ja kaappi ovat vanhoja.

Atomi-tapettimalli on Tapettitalon. Albatrossi vanhaa Maria.

Toisen romu, toisen aarre. Taas kerran. Näin peilikaappi matkasi meille. Miettii vielä saako maalia ylleen, vai onko hyvä noin. Tapetti Tapettitalon. Lamppu Gaudete kids. Sienijakkara Eerikin puttiikki.

Taivas oli noin kaunis tänä aamuna. Tämä päivä onkin aivan erityinen. Syntymäpäiväni.

KUVA Inreda.com

My birthdayparty.

KUVA  Inreda.com

Samaisesta paikasta saa myös tuota autobaanaa. Joskus meillä on kulkenut lattioissa mustasta kontaktista tehdyt baanat. Nekin toimivat, mutta tuolla pääsee helpommalla. Ja miten ihana lahjaidea.

Muistatteko tämän huoneen? Tämä oli valmis. Mutta nyt se ei ole enää. Varulta sekin lattia tempaistiin irti. Aika pohjalla ollaan. Joten täältä on suunta vain ylöspäin.

KUVA Alice Rosignoli

Odotellessa on hyvä haaveilla. Vanhojen oranssien peltikkaappien rinnalle sopisivat tällaiset henkarit, jotka ovat taideteos jo sellaisenaan. Kodinhoitohuoneen kattoon meillä on jo odottamassa punaiset peltiset vaaterekit, jotka ovat kantaneet vuosikymmeniä Marimekon vaatteita kaupassa. Satuin oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan, ja sain ne.

KUVA Baseline

Tällaisiin kaappeihin törmäsin jossain. Ne muistuttavat hurjasti koulun vanhoja työkalukaappeja, jotka Savosta tulivat meille. Ovat vähän poloisessa kunnossa. Tämän kuvan innoittamana voisin uskoa niiden uuteen elämään. Niille voisi antaa vielä mahdollisuuden. Kenkäkaapit puuttuvat.

KUVA Muuto

Lamppuasiaa. Nyt jo hymyilyttää muisto siitä, kun viime elokuussa illat alkoivat pimetä, ja huomasimme, että meillä ei ole kuin kaksi lamppua ja 300 neliötä. Kaikki muut olivat integroitu entiseen kotiin ja sinne ne jäivätkin. Kynttilän valossa mentiin. Siitä alkoikin vanhojen lamppujen etsiminen. Nyt tuntuu, että tuon kaiken vanhan rinnalle pyykkiparatiisiimme voisin ostaa uuttakin. Jos uudet, niin nämä. Keltaista ja mustaa. Sininenkin on nätti.

KUVA Abrams books

Voi, niin mukava kirja.

Tänään postissa lensi luokseni sinisiä perhosia. “Etanakin” on vielä matkalla. Kyllä odotan! Eräälle toiselle matkalle kutsun teitäkin mukaan. Se matka on vasta alkamassa. Joskus käy niin hyvin, että 1+1=1. Ja niin kävi kun syntyi RTIF. Se on uusi blogi, ainoa laatuaan Suomessa: Road trip in Finland.

Meillä on huippu tiimi, kiitos Riikan. Kuullaan taas, täällä, siellä ja tuolla! m.