Joulu on minulle juurilla olemista. Kaiken hötkyilyn ja kiireen sijaan on vain joutilaisuus ja hyvä tahto. Tuo jälkimmäinen on saanut aivan uuden merkityksen kahden kokemani joulun myötä. Ensimmäinen niistä oli nuoruuden kynnyksellä, kun minun joulustani murtui taika. Tärkeä ihminen, joka oli luvannut jäädä vielä jouluksi, lähtikin pois.

Jälkimmäinen oli, kun eräässä työpaikassani sain tehdä yhteistyötä koululaisten kanssa, lukea heidän joulutoiveistaan. Luulin, että maailma olisi ollut paljon parempi paikka elää. Petyin. Niin ei ollut.

Pienimmäiseni ei kävele vaan juoksee aina ja kaikkialle. Sen vielä ymmärtää. Mutta me aikuiset teemme samoin, se on jo aika hassua.

Lapset ovat tahtoneet tonttulakkejaan useammin kuin kerran, milloin minnekin “jouluihin”. Ne ovat kuitenkin yhä tallessa jossain. Keksin hätäratkaisun, kun tällainen pipo hymyili minulle jossain kaupan hyllyllä. Meiltä löytyi jo samainen pojan hattukorista. Vaihdoin tupsun. Ja niin meillä taas tonttuillaan. Ei yhtään hullumpi tonttulakin korvike:). Ainut huono puoli on, että se voi jäädä päähän joulun jälkeenkin.

Paperi joulukuusi / Tuija Asta Järvenpää / 2007.

Haaveilin paperikuusesta. Unelma jää elämään. Nyt paperikuuset ovat maailmalla näyttelyissä, kyllä kuusemme ovat niin kauniita, että ovat sen ansainneet.. Taiteilija kertoi, että ne saavat lisäystä vielä pienemmästä katajasta, punaisesta pihlajasta ja kannosta.

Uutisissa kerrottiin, että lauantai oli joulukaupan vilkkain päivä. Mies meni kuusimetsään. Haaveilin, että menemme kaikki yhdessä ja otamme Pulla-poninkin mukaan. Mutta poika oli pipi. Ja niin me jäimme riippukeinuun. Oli ihanaa niinkin. Kuusi on kaunis ja tuuhea. Ehkä se saa vain tuon tähden latvaansa.

Viime viikolla kävin joulukonsertissa mieheni kanssa. Kävimme myös koko poppoon ja naapurin lasten voimin laulamassa “Kauneimpia Joululauluja”. Molemmissa kirkoissa olin aiemmin käynyt vain häissä ja hautajaisissa. Suuret ja kauniit himmelit oli kummassakin. Lapsuudessani matkustimme paljon. Aina kiersimme kirkot ja museot. Olin niin kateellinen, kun muut kaverit menivät etelään.

Meillä hupsuteltiin myös .

Otimme käyttöön yhden hollantilaisrouvan ihanan ja värikkään idean. Mukit ovat odottaneet hirsiseinän viimeistelyä.  Tyttäreni alkoivat tuumasta toimeen, kun huomasivat, että ilman heitä äiti ei saa aikaiseksi mitään. Ja niinpä jokaisen ikioma muki pääsi Ikean koiranhäntä-naulakkoon.

Edellisessä blogissani jo hehkutin Kaupasta. Tässä vielä fiiliksiä sieltä.

Jokainen yksityiskohtakin on niin ajateltu, itse tehty, rakkaudella ja taidolla.

Yhtenä iltana kävelimme Elsan kanssa naapuriin. Taivas oli kuin revontuli.

Saimme pannaria ja näimme vanhoja valokuvia ja kuulimme monta tarinaa. Tuossa koulukuvassa, joka on otettu täältä koululta, on myös tyttö, jonka nimi on Elsa. Ellen sanoi, että tyttö näyttää ihan meidän Elsalta.

Leivinuuni on vieläkin korkkaamatta. Jospa jouluna.

Päätin  yksi aamu, että nyt leipomisvimma elvytetään. Ja niin meillä pyöritettiin pullia. Huomenna olisi kiva tehdä kakkuja.

Meillä on joka päivä bad hair day. Rastaa ja pipoa. Mikä hupsuinta, niin elävät nekin, jotka pääsevät suihkuun, joka päivä.

En ole vielä paketoinut juurikaan joululahjoja. Mutta teippiä on, kaunista sellaista. Mustaa paperia ja sinistä silkkipaperia. Naru on Maailmankaupasta.

Helmat heiluvat. Juhlimassa joulua.

Elsa oli onnellinen, kun kerrankin saa juhlia muissa kuin puukkareissa. Jospa en kuitenkaan ole jättänyt samanlaisia traumoja tyttärelleni kuin mitä sain jatkuvista museo-kirkkokierroksista, vähän ehkä hiihtämisestä ja marjan poimimisestakin, sienistä puhumattakaan .

Neljäs adventti. Joulu on jo ihan lähellä. Tuntuu kutkuttavan ihanalta, niin minusta kuin lapsista. Ennen joulua haluaisin vielä mennä kukkakauppaan, josta voi valita kuin karkkikaupasta. Mielessä on omat vanhat pullot ja tölkit ja vanha verho, Aarni-kangas joululiinaksi. Siihen sitten kukkaketo.

Kevät on keltainen (TIKKURILA).

Noita huolinukkeja löytyy meidän lasten tyynyjen alta. Ne ovat pienen pieniä ja niille kuuluu kertoa, jos on joku huoli. Lapset ovat vakuuttaneet, että huoli menee pois, kun sen jakaa. Aivan ihana idea, vaikka kummilapselle Maailmankaupasta.

Mari-byysat. Remppareiskan “pyhälook”:).

Hyvää Joulua, nautitaan, m.

I have a dream.

Kuva Livet Hemma

Minulla on unelma. Unelma omasta suihkusta. Sen piti olla valmis jouluksi. Remppa on ollut jäissä jo aivan liian kauan. Surettaa. Suututtaa. Erityisesti, kun tämä tauko ei ole ollut meistä riippuvainen. Jos aiot rakastua vanhaan taloon, sinulta vaaditaan piiiit-kää pinnaa, ja lehmän hermoja. Minulla ei ole kumpaakaan. Mutta miehelläni on molemmat. Hänellä on myös taivaansiniset silmät. Nyt ehkä jopa liian siniset.

Kaikkein raskainta tässä kaikessa on ollut se, että minun on pitänyt olla hiljaa tästä kaikesta, täälläkin. Nyt lakimies hoitaa lopun. On vain hyviä vaihtoehtoja. Hetken vielä me odotamme. “Kaiken se kestää, kaiken se kärsii, eikä se koskaan katoa”… nimittäin rakkaus. Mies on pitänyt niin hellää huolta minusta, että pinnanikin on venynyt kummasti. Ja taidan minä tätä talovanhustakin rakastaa…

Ikävöin ladulle. Olisinkin jo siellä, jos meillä olisi suihku. Pihasaunamme lämpenee hitaasti, mutta varmasti vain kaksi kertaa viikossa…

Oi kauneutta! Oi ihanuutta!

Tämä ei ole frisbee, vaan peti hauvallemme kaupasta. Yhdestä ihanimmasta putiikista, jonka tiedän.

“KAUPAN tuotteiden yhteisiä nimittäjiä ovat suomalaisuus, persoonallisuus, luovuus ja iloinen mieli.”

Ja mikä parasta KAUPASSA saa nauttia vaihtuvista taidenäyttelyistä. Nyt on menossa Kaksinaista.

Pakkanen on paukkunut 20 ja 30 asteen välillä. Luonto on hiljaisen kaunis. Kuurapuut ja kaikki valkeus.

Elämä on vain paljon kankeampaa.

Oi autuas hitaus! Minä pidän sinusta.

Kerran viikossa on ikioma päiväni. Viime viikolla tuollaisena päivänä suuntasin ystäväni kanssa kaupunkiin, niin auto ei sanonut mitään, pönttöuunit olisivat pitäneet minutkin kotona, eläimistä puhumattakaan. Siitä en pitänyt. Silloin on vain päätettävä; näkemiin “rakkaus”, tavataan taas. Omapahan on valintamme. Voisihan ne patteritkin laittaa puhaltamaan pariinkymppiin, tai antaa pönttöuunien olla levossa, niin kuin entiset asukkaat tekivät. Mieli ei kuitenkaan anna lupaa siihen, “säästä energiaa, auta maailmaa” laulaa tokaluokkalaisenikin päivittäin kotona ja koulussa:).

Kuivauskaapit eivät ole koskaan olleet minun juttuni. Ehkä siksi, että niistä tulee helposti vain tavaroiden ajelehtimispaikkoja. Tässäkin keittiössä ensi töikseni tahdoin niistä eroon. Kuivauskaapin tehtävää hoitaa paremmin kuin hyvin kauniit astiapyyhkeet ja Formverkin kuivausteline.

Vihreitä kuulia ja Muuton vihreä kynttelikkö, joulutontun tuoma. Haaveilin valkoisesta, mutta ystäväni sanoi, olet vihreä.

Vihreä on toivon väri. Minulla on myös kummipoikakulta Toivo, ja Toivo oli meidän lampaammekin. Toivoa nyt tarvitsemme.

Lauantaina söimme yön yli hautunutta karjalanpaistia ja kukkakaaligratiinia. Sunnuntaina aamupuurona riisipuuroa, josta tulikin päiväpuuro. Hitaus on hiipinyt ruoanlaittoonkin. Vain suklaa on sellaista, jota saa nopeasti, jos vain kaapista löytyy. Mikro ja vedenkeitin kuuluvat entiseen elämään.

Piparikalenteri.

Bella-hauva on jokaviikkoinen vieras meillä.

Afrikkalainen perhe on joululahja vuosien takaa. Viisi lasta aivan kuin meilläkin. Kaikilla kierrätyskankaista tehdyt vaatteet. Ja mikä mukavinta, niiden mukana tuli kirje, joka kertoi nukkeperheen tarinan, sen jokaisen perheenjäsenen afrikkalaisen nimen ja sen merkityksen. Vieläkin joka ilta, kun Ellen menee nukkumaan, peittelee hän afrikkalaisen perheen viereensä. Se on aivan yhtä tärkeä juttu kuin hampaiden pesu tai iltarukous.

Pallomeren pallot saivat jouluvalot.

Poikien huoneessa vietimme lauantai-iltana monta pitkää tuntia. Pikku legot muuttivat varastoon. Juuri nyt kukaan ei halua kerätä niitä iltaisin. Pöllöhuoneen tapetoimme ensimmäisenä. Kuten kuvasta näkyy liisterin olisi voinut levittää huolellisemminkin:).

Tämä kirja toi niin paljon iloa tähän viikkoon. Japani-rakkauskin taas kukoistaa. Isona haluan valokuvaajaksi, joka osaa puhua japania edes vähän.

Toivoin suuren suurta teekuppia. Savi ei kuulema aivan riittänyt, selosti punaposkinen poikani kotiuduttuaan savikerhosta. Ei se haittaa. Olen niin onnellinen, kun sain tämän. Kupeista kauneimman. Saa nähdä, saanko sen joulupaketista uudelleen jouluna:)

Tämä on remppajoulu. Erilainen. Joustava. Sellainen, josta ei lähdetä mihinkään. Ei silti yhtään huonompi.

Joulusiivouksia en ole harrastanut koskaan. Tykkään pitää kaapit järjestyksessä. Mutta kaappien ulkopuolella meillä vallitseekin useimmiten luova kaaos. Riittää, kun kerran päivässä raivataan, tai jos ei, niin pidetään pesäpäivää ja annetaan olla vain. Niin kuin tänään.

Tämä päivä oli erityinen, kun Elsa jäi koulusta kotiin.

Sininen hetki, vaikka tässä tuo sininen näyttää ihan harmaalta. Ei se ole aivan sitä, mitä halusin, mutta saa kelvata toistaiseksi. Uuden pinnan sai Aarikan vanha kynttilänjalka, joka oli hiukan kärsinyt liian pitkään palaneesta kynttilästä. Samoin Marin Oiva-teepannu, jonka ripa oli mustunut kaasuhellalla. Harmi, kun noita ripoja ei myydä varaosina. Olisin tarvinnut mustaa maalia, mutta kaapissa oli vain sinistä. Nuppi on Mokosta Ellenin kaapin oveen.

Pirtin joulupuku. Kynttiläkruunua myyvät Espan Vuokon naiset. Harrastavat niitä ilokseen. Olisin halunnut nelihaaraisen, mutta on tämäkin kaunis.

Lapset odottivat vaaria ensi kertaa tänne. Millloin näkyy auto? Edellisestä tapaamisesta on kulunut puoli vuotta. On ehtinyt jo tulla iso ikävä. Jos saisin joulupukilta jotain toivoa, toivoisin  saman kuin aiempinakin vuosina. Vaari, tule useammin ja kerro Oksavan pedosta lapsille, aivan kuin minullekin, silloin kun olin pienen pieni. Viivy. Ja ota syliin.

Kolmas adventti. Joulu on jo lähellä. On hyvä mieli, joulumieli. Löysin tytöilleni lopulta Sinooperista samoja kiiltokuvia, joita minullakin on ollut. Ne oli kauneimpia, joihin törmäsin. Minulla on muisto, kun lapsena istuttiin asfaltilla kadulla. Levitettiin naapurin lasten kanssa kaikki kiiltokuvat ja vaihdeltiin. Lauralla oli aina ne kaikkein kauneimmat.

Ennen joulua haluaisin vielä käydä joulukonsertissa.

Minua odottaa myös kyläkutsu tuohon naapuriin Rantalan mummon luo. Hän on käynyt koulunsa meillä. Tarinoilla on merkitystä.

Aamu alkaa tallissa ja sinne päivä myös päättyy. Tänäänkin kannoin vedet, ruokin kaikki kuusi, siivosin karsinan, puin “Pullan” loimiin ja vein sen ulos. Inhoan lähteä sinne, vaikka viihdyn siellä, tallin joulussa.

Kesävieras lähetti muiston kesän kuumimmasta päivästä. On hyvä tietää, että valo voittaa taas ja kesä odottaa meitä siellä jossain.