Matalapaineinen maanantai. Ei remppaväsymystä – vielä, mutta toivottomuutta ja ajanpuutetta kyllä. Mies kysyy, joko olen suunnitellut, mitä mihinkin tulee. En vielä, vastaan. En vieläkään. Minulla luovuus kumpuaa levossa. Mutta nyt vaan tuulista, kylmää, harmaata, märkää ja pimeää. Kiiruhtamista.

Maanantaisin pitäisi aina paistaa aurinko. Ainakin, jos minä saisin päättää.

Kynttilät ovat palaneet koko päivän. Ja me on vain koetettu tehdä tästä päivästa parempi, kuin mitä se olisi muuten ollut. Muistoissa pitkä, kirpeä kävelylenkki tuulessa lapsuudenystävän kanssa.

Olimme viikonloppuna juhlimassa jälleen, tällä kertaa häitä. Juhlahumussa tapasin naisen; sellaisen jonka myös vanha koulu oli koukuttanut . Hän valoi meihin uskoa. Kehui “pyykkiparatiisiaan”.. Siitä tämä kaunis nimitys kodinhoitohuone-projektillemme, joka mutkitellen etenee. Nyt tuntuu, että etanavauhtia. On ollut niin paljon meistä riippumattomia tekijöitä, jotka ovat jarruttaneet tätä matkaa.

Lastulevykaapit vanhasta “opettajien asuntolan” keittiöstä on lempattu pihalle, samoin lattialankut. Nyt lentää sahanpuru, jota riittää .

Pyykkiparatiisia odotellessa kodinhoitohuoneemme kaapistot majailee pirtissä. Vanhat Värtsilän tehtaan kaapit ovat parhaat, mitä minulla on koskaan ollut. Jokaisella on oma kaappinsa, samoin urheilu-, remppa- ja juhlavaatteilla yms on omansa. Kun paita tulee pyykistä, se pääsee suoraan “pesulahenkaariin” ja kaappiin. On puhdas ja sileä. Tässä elämässä, kun on joutunut unohtamaan sen “normaali-elämään” kuuluvan silittämisen. Yhdessä kaapissa, kaapissa, josta tuli mieheni oma, on osuvat tekstit valmiina, muistona sen entisestä elämästä.

Päikkäreillä.

Lapset leikkii ja äiti kuvaa. Niin se useimmiten on. Parhaat kuvat ovat eletystä elämästä. Arki ja keskeneräisyys on kaunista.

Ferm livingin päivyriä (Gaudete Kidsistä) asennettiin tovi koko perheen voimin. Se ei ole vaan kalenteri, vaaan se on kuin maisema, joka elää, ja kertoo tarinaa. Tykkään!

Lintu, joka lensi meille kalenterin mukana pääsi sähköpäätauluun..

Viisivuotias sai kummiltaan Reinot. “Onni alkaa lämpimistä jaloista”:). Nukkuu nytkin Reinonsa jalassaan..

Kotoilua. Sitä tavallista hyvää.

Aurinko-ikävässäni matkaan valohoitoa saamaan Elsan huoneeseen.

Ihanan tytön ihana pesä. Aurinkoinen.

Rempan keskeltä juhlimaan.

Tällä kertaa häihin. Ensi viikonloppuna hautajaisiin. Elämänpolkua kokemassa.

Saimme häistä tärkeän vieraan. Kenialaisen ystävämme. Sunnuntaipäivässä oli niin ihana tunnelma, että olisi mieli tehnyt jäädä siihen. Uutta vierailuasi odotellen.

This entry was posted on tiistai, lokakuu 19th, 2010 at 8.01 and is filed under Aiheeton. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.