Ei palele enään. Takan lämpöön on niin helppo unohtua. Kaksi kuudesta pönttöuunista lämpenee silloin tällöin. Koetamme säästää sähköä, ja pitäytyä päätöksessämme, että patterit napsahtaa päälle kouluvanhuksessamme vasta lokakuussa.

Valoa. Sitäkin saimme. Vanhat lamput hakevat paikkaansa pikku hiljaa.

“Piilokin” valmistuu keittiössä. Se ei tarkoita lasten piilopaikkaa. Vaan jemmaa lämminvesivaraajalle ja astianpesukoneelle. Koska remppabudjetti on pieni, saa integroidut kodinkoneet jättää entisiin unelmiin. Ja yhtäkkiä vanhassa ympäristössä tuntuukin täysin tarpeettomalta laittaa euroja sellaisiin. Piilon materiaaliksi valitsimme edulllisen, kauniin vanerin. Ja nahkatukkurin lahjoittamasta laatikosta löytyivät nahkasuikaleet rivoiksi. Keittiö vanhoista kaapeista on paljon mutkaisempi toteuttaa, kuin uusi. Vaikkakin edellisen kotimme uusi keittiökin tuli yhdeksästä eri osoitteesta…Jos meille olisi tullut uusi keittiö koulullemme, olisin halunnut siihen saman fiiliksen, kuin piilossamme..

Piilon päällä on näppärä paikka keittiössä ajelehtiville kokkaustarpeille. Indiskan vanhoista lehdistä valmistetuissa koreissa on paikka aterimille.

Pihlajat sen kuin punastuu. “Piikkipellot” lisääntyy. Ja nappula-ralli on syksyn juttu, josta vain pyykkipino ei tykkää. Tämä talo on aivan liian iso siivottavaksi. Helpompaa oli ilman lamppuja, kynttilän valossa…

“Jokainen päivä on juhlapäivä, ja iloisen kattauksen arvoinen”, siitä sain taas oppia, kun tein somistuksia uudistuneeseen Pohjan someen. Liike on palvellut asiakkaitaan jo vuodesta 1945. Ja ilahduttaa yllättäen aina vaan.

Pikku apulaiseni sai muistoksi bambi-korun päivästä, äiti astioita. Ja joitakin liikkeen alkuajoilta löytyneitä aarteita. Näette niitä kodinhoitohuoneessamme myöhemmin lisää. Miksi aika on tylsistyttänyt suurimman osan pakkausmateriaaleistakin?

Pirtin ja ruokailutilan lattioiden hiomapuuhissa nyt. Pienin on remppapotilas. Sai kolme tikkiä ja äidin mieli ison pipin. Nyt kiikataan, ja parannutaan.

P.s. Uudessa Koti&keittiölehdessä on juttu Mum`sin Outista. Tehkääpä tuttavuutta Mum`siin Habitaressa Designpartners -ja ecodesign-näyttelyssä, tai sen kotisivuilla (www.kotiprojekti.fi). Kaikki sai alkunsa siitä, kun Mum`sin emo taiteilija Outi Puro tahtoi antaa Afrikkalaisille äideille mahdollisuuden työskennellä kotona. Olen aivan myyty Outin idealle, ja siitä syntyneelle kauneudelle. Välittäminen saa ihmeitä aikaan.

Sormia ja varpaita palelee. Villahousuissa mennään. Halla tuli varkain. Kaikki vielä NIIIN kesken. Mattopyykille piti ehtiä. Polttopuut hommata. Ja valoa kansalle. Viikon parhaat ja pahimmat; putkarin ja sähkärin vierailut. Keittiön ja vessan hanasta tulee jo lämmintä vettä! Ja nyt valaisee muutkin, kuin kynttilät..

Ruokailutila sai mustan peltilampun Mokosta. Eteinen kirppisvalon kaveriksi kylmälle kattolampulle.

Pirtti kangaspäällysteisten johtojen ( Design bulevardista ) päihin isot hehkut.

Sain myös lempata laatikoita pihalle, kun tyhjensin pesukoneen kautta kaappiin astioitani. Saan taas kattaa kauniisti. Nakkikeitto omasta kupista on vähintäänkin piffin arvoinen keittiöttömän olon jälkeen.

Elleniä juhlimme myös tyttöjoukon voimin. Ei haitannut, vaikka leipoa piti rempan seassa, olihan meillä uuni!!

Laatikoita tyhjeni jälleen lisää, kun pidimme tyttöjeniltaa kolmisin, ja järkkäilimme heidän aarteitaan. Voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun oma, rakas babuska löytyi. Se oli Tammikuuta, kun se hylättiin pimeään laatikkoon.

Tallia valmistellaan talveen myös eläimille kodiksi. Arkinen kaaos ja aikataulut on liiankin helppo unohtaa heinää nuuhkiessaan.

Sienessä lähikaupassa. Remppaperheen keskeltä ei ehdi, kuin rautakauppaan ja kylälle. Näkkäripaketti ( Ämmän herkusta ), jota ei edes raaski aukaista. Sienituolit, samat jotka ovat käyneet asuntomessuillakin, löytyy myös kyläkaupasta ( Eerikin puttiikki ).

“Sukat makkaralla” syksyyn. Nyt mulla olisi jo kaappi, johon laittaa se kaunis Marimekon lasiastia. Viikonloppuna somistaessani pääsen kurkkaamaan, josko sukat sielä jo olisi makkaralla..

Ihana kamala arki. Omenankirpeät usvaiset aamut. Ja kelloon katsominen. Elokuu toi mukanaan rytmiä elämään. Hyvä niin.

Kesä oli pitkä, lämmin ja ihana. Elämäntäyteinen.

Smegin liesi on korkattu vihdoin. Uuni odottaa vielä sähkäriä saapuvaksi. Ja lämmin vesi putkimiestä. Astianpesukone laulaa taas.

Auto sen sijaan ei. Kytkin hajosi. Mutta pyörät pelittää uskollisesti jälleen. Autoa odotellessa kauppareissut tehdään pyörillä.

Pienet poikani iloitsevat. Matkalla voi nähdä ammuja ja tarktorirallia näin syksyisin. Puimureista puhumattakaan. Viisi vuotta sitten, kun muutimme pois pääkaupungista, puimuri oli outo ilmiö. Nyt se on jo tuttuakin tutumpi juttu. Ehkä tänä päivänä stockalta jo saisi niitä leikki-puimureita. Silloin niitä ei löytynyt mistään.

Kesän loppumisen kunniaksi pihamme täyttyi tulevaisuuden toivoista. Ilosta ja naurusta, jäähyväisistäkin. Syksy on monelle uuden alku. Ilta vierähti yöhön, kynttilät paloi, nuotio lämmitti. Eikä keskeneräisyys haitannut yhtään. Ei tämä koskaan taida valmiiksi tulla. ” Päämäärää tärkeämpää on matkalla olo”. Hyvä motto remppaperheen arkeen, eikö?