Terveiset työleiriltä. Siskokulta Turusta tuli perheineen. Laittoivat töpinäksi kaksi miestä. Sisäsauna ja pesuhuone saivat kyytiä päivässä, laajenevan keittiön tieltä. Nyt olemme sanan varsinaisessa merkityksessä ilman keittiötä. Ja lämmintä vettäkin saa vain talon toisesta päädystä. Minulla on täysi työ pitää yksivuotiaani poissa sieltä kaikkien piuhojen seasta. Olemme olleetkin retkillä melkein joka päivä, useimmiten uimassa.

Tähän sekamelskan keskelle posti toi jälleen ilahduttavat terveiset ystävältä. Onni ja ilona -sarjan katselukortin nimi kuuluukin osuvasti; Piippolan muori. Saan taas nauraa hiljaa itsekseni..

Sukulaisten lähdettyä teimme ilta-ajelun Ylä-Marttilan vanhan talon pihapiiriin. Siellä meitä odotti tämä kaikkein kaunein keittiön kaappimme. Oranssi 1800-luvulta. Sillä on tärkeä merkitys olla osa kylämme sukupolvien ketjua. Ylä-Marttilan talo nimittäin puretaan pian. Aikaisemmin keväällä ajelimme talon ohi, näimme ikkunasta sattumalta kaapin, ja uskaltauduimme kysymään sen kohtalosta. Kannatti kysyä. Pian se olisi ollut jo myöhäistä. Siellä se roikkui seinällä yksinään. Hylättynä. Kaikki muu ympäriltä oli jo purettu. Oli vain katto ja seinät.

Tyttöni alkoivat heti pesupuuhiin sen saatuamme. Heidän mielissään elää unelma, aivan kuin minunkin. Jotain vanhaa, jotain uutta. Elämän kerroksullisuutta.

Maltti on valttia… Loppuviikko juostiin rautakaupoissa ja putkiliikkeissä. Ja juhlittiinkin vähän.

Tänään alkoi uuden, vanhan keittiömme seinien levytys. Valmista odotellessa aloitimme jätteiden lajittelun uudestaan. Se on ollut tauolla osittain hetken muuttomme jälkeen. Keltaisessa ekopisteessämme ( design bulevardista ) on oma paikkansa pahville, sanomalehdille ja pulloille.

Helle hellii vieläkin. Liian pian alkavat koulut. Vielä hetki tätä aurinkokelloelämää, onneksi.

Pyhä puhdistautuminen. Siltä se todella tuntui, kun pikkutunneilla kesäyönä hipsin pihan poikki saunaamme. Tähän asti tämän kesän pesuhetket oli koettu järvissä, meressä ja uimamontuissa.

Ennen se maailman paras sauna oli lapsuuteni kesäpaikassa, vanhassa kyläkoulussa sekin. Mutta nyt se on tuossa lähellä. Ihan ikiomalla pihallamme.
Saunan pesun jälkeen seinät ja lauteet saivat “savusaunan” mustaa pintaa maalipurkista. Niin Suomea, niin kesää tuovat Marimekon pyyhkeet (Pohjan Somesta) ja Erittäin hieno suomalainen shampoo.

Mennyt viikko maistui myös mansikalta. Lähitilalta haimme reilut 30 kiloa mansikkaa. Mietin kyllä niitä hakiessamme, että olisiko jostakin voinut luovuttaa tänä kesänä… Mies suihki telalla, ja minä ja kuusi pientä käsiparia ( omat ja naapurin lapset ) saimme mansikat rasioihin. Lapsilla oli hyvä palkka. Valmiista rasiasta pieni masu sai kuusi isoa mansikkaa. Ja humps vain laatikot olivat tyhjiä.

Illan kruunasi remppahetken mansikkakakku; valmiita kakkupohjia, marenkimurua, vaniljakermajäätelöä, suklaakastiketta ja suuri keko pilkottuja mansikoita.

Aula valmistuu. Odottaa vain vielä vanhasta tapetista leikattua tapettitaidetta Hollannista seinilleen. Katossa roikkuu Secto-valaisin entisen kodin keittiöstä. Nurkassa on Aarikan Helmituoli somistuksista (Pohjan Somesta). Tomaatin punaista – taas, ja mustaa: liitutaulumaalia pönttöuunin taustaseinään. Aula, pikkuvessa, ja jo neljä pientä valmista makuuhuonetta ovat koulu-aikoina olleet yksi iso luokkahuone. Koulumme entiset asukkaat olivat tehneet luokasta pikku kammareita. Se sopi meille, koska lapset tahtoivat omat soppensa.

Loppu vanhasta keittiöstä lensi ryminällä ulos. Kiitos jälleen Ellenin kummitädin, joka toi mukanaan joukon pihatalkoolaisia. Ja siinä sivussa keittiökin sai kyytiä.
Olemme luvanneet papalle vapaat kädet villissä puutarhassamme, joka kaipaa hoivaa ja välittämistä pitkän uinumisen jälkeen. Meillä on pihapuumme. Suuret ja turvalliset. Mutta ne kaipaavat tilaa hengittää.

Lapsilla on ollut kesävieraita… Tämä talo on sellainen, että koskaan ei tunnu, että meitä olisi täällä liikaa. Vaikka “melukyläfiilistä” se kyllä oli, kun betoluxin kuivumista odotellessa, pihalle ja syömään pääsi vain tikapuita pitkin ikkunasta ulos.

Nyt tahtoisin jo oman keittiön. Oman jääkaapin ja hellan. Omat astiat. Tärkeän osan elämäämme järjestykseen. Nähtäväksi jää, milloin tuo haave toteutuu. Ainakin se vaatii monta tuumailutaukoa ja huokaisua – jo pelkkä purkukin. Keittiötä on nimittäin tarkoitus laajentaa purettavaan sisäsaunaan ja pesuhuoneeseen.
Olemme olleet hulluja monien mielessä tänä kesänä. Mutta se mikä on hyvä meillle, ei sovi toiselle.

Koetan olla unohtamatta tätä kesää. Rakastan uurteita silmissämme. Minusta on ihana vanheta, jos se on näin mukavaa. Väsyneen onnellista elämää.
Iltalukemisena on Panu kailan Talotohtori. Kahdeksas ” Talon korjaajan kymmenestä käskystä” kuuluu:  ” Hyväksy vinoutta ja pientä epäkäytännöllisyyttä. Hyväksy tyylikerrostumia ja vanhanaikaisia ratkaisuja. Hyväksythän ryppyisen isoäitisikin”.

Levon jälkeen on taas ollut ilo ahertaa. Vaikka väsyttävämpi. Vasta levättyään tunsi, miten väsynyt oli.
Muu Suomi lomailee, mutta meillä on täysi täpinä päällä. Niin miehelläni töissä, kuin myös meillä täällä rempan keskellä.

Ellenin huone sai Atomi-tapettia seinilleen Tapettitalon ale-korista. Leivinuunin takaosa, joka tuo lämpöä tähän pikku kammariin, maalattiin liitutaulumaalilla. Lattiamaalin Ellen valitsi itse. Aivan nappi valinta tyttäreltäni. Kaunis. Tykkää äitikin.

Lamput on vanhoja. Verho on Maija Isolan Albatrossi vuodelta 1967. Se oli löytö jo puoli vuosikymmentä sitten entiseen kotiimme Pohjan Somesta.

Muuton Storage System -hyllykkö on unelma kaukaa. Nyt saimme sen. Kiitos Spazion Ulla! Meillä oli muuten hauskaa sitä kootessamme… Yritysten ja erehdysten kautta tuli lopulta valmista.

Myös meidän makuusoppeamme on viimeistelty. Listoja, ikkunanpesua ja koulun vanhan lampun asennusta. Futon-patja on yksinkertaisen kaunis. Täydellinen nukkua!!! Odottaa vielä sänkyä alleen. Aiomme tehdä sen kuormalavoista, kunhan jaksamme.

Pikku wc:mme ilostuttaa meitä keskeneräisenäkin. Entinen, vaaleanpunainen oli niin kaikkea muuta, kuin miellyttävä. Nyt sitruunankeltainen katto ja seinien yläosa, asfaltin harmaa laastiseinä ja kolikkomuovimatto, tuntuu niin omalta. Helgon puiset pyyhenupit ja ystävän maalaamat isot helmet sulostuttavat tätä värien leikkiä. Voimauttavat aina vaan.

Nyt väsyttää. Ilta on jo joutunut. Aamulla tulee nuohooja. Pihasaunassa tuoksuu jo mäntysuopa… Ellenin kummi tuli, ja kuurasi. Saatamme päästä ihan pian jo ikioman pihasaunan löylyihin…