Tein juhannus-viikolla lasten kanssa päiväretken Savoon. Se on minun mansikkapaikkani. Lapsuuden kesät kuuluvat sinne.

Meillä oli ihana päivä. Lämmin kohtaaminen kummilassa, josta sain muistoksi vanhan valokuvataulun. Näimme myös paljon sinisen sävyjä. Järveä ja taivasta. Jätelavan. Ja sen ikivanhan uimakopin ovet ja penkit. Sieltä tämä turkoosi väri meidänkin ulko-oveen. Sähkön sinistä betoluxia minulla oli jo jemmassa. Odottamassa lattian maalausta.

Värit merkitsevät minulle paljon. Ne kertovat elämän kerroksellisuudesta kuljettaen muistoja mukanaan. Sellaisia, joita ei koskaan halua unohtaa.

Vessa-remppa on kesken. Asfaltin harmaata muovimattoa sinne. Niin tuttua. Mustaa sellaista oli entisenkin kodin yläkerran lattia. Sitruunan keltainen tuli meille Helgon puisten nuppien mukana. Ja tuon keltaisen lampun, joka ei ollut matkalla vessaan, mutta näyttää kuuluvan sinne.

Black and white on toinen meneilläänoleva projekti. Meidän makuusoppimme. Maija Isolan Nooa-kangas,Tikkurilan Lumi-maali, musta betoluxi – niistä se syntyy…niin puhtaan valkoista, ja niin mustaa.

Mittumaaria vietimme lähi rannalla, leväten. Lämmin hiekka varpaiden alla. Lokkien kirkuna. Tuulivoimalan kuhina. Silmän kantamattomiin matalaa meren rantaa. Kaksi pitkää sunnuntaita.

Aivan odottamattomia asioita elämä on tuonut mukanaan. Uskonkohan vieläkään, että tämä on meidän elämäämme, ja tämä on totta. Ehkä vuoden päästä olemme jaksaneet pestä pihasaunankin..

On jo ihan yö. Väsyttää, mutta ei nukuta. Ratsastin pitkästä aikaa tänään. Ai, miten ihana oli keinua siellä hevosen selässä.

Bongasin toisen lapsiperheen ajatuksia remppaperhe-elämästä. Siinä selviytymiskeinoiksi mainittiin muun muassa lasten mukaan ottaminen remonttiin. ” Lapset rakastavat maalata ja vasaroida.” – Niin totta! Muita selviytymiskeinoja olivat muistojen tallentaminen matkan varrelta, sekin niin totta! ” Remontti on, kuin retki. Siskonpedissä on mukava nukkua.” Ihan kuin joku olisi ollut kärpäsenä katossa koulullamme…” “Varautukaa siihen, että elämä on kaaosta”. “Eikä maailma kaadu, vaikka perhe ruokitaan eineksillä rempan ajan.” Ja vielä: ” karatkaa välillä pois rempan keskeltä muihin maisemiin rentoutumaan!” Vaikka meillä ei ole vielä montaa viikkoa remppaperhe-elämää takanapäin, silti tuntui niin todeksi eletyiltä nuo kaikki.

Viime lauantaina karkasimme jo Vaasaan. Lapsenmielinen aika oli niin tarpeen meille kaikille. Huvi ja hyöty yhdistyivät, kun samalla peräkärryssä kulkivat 11 tehtaan vanhaa peltikaappia kodinhoitohuoneeseemme.

Tänä iltana meillä paistoi monta aurinkoa, sillä kaksi pientä kammaria lisää valmistui lopullisesti. Kolme lastenhuoneista on jo valmiina! Elsa sai listat huoneeseensa, ja muutti sinne saman tien. Ja niin tekivät myös pikkupojat.  Heidän huoneestaan tuli niin pöllö, mutta niin ihana. Tapettitalon tapettia, esiin kaivettua hirsiseinää ja oranssia betoluxia. Sängyt teetimme jo vanhaan kotiin puuseppä Jalo Jaakkolalla. Maalasimme ne jämämaaleilla ja pyörät sänkyjen alle löytyi vanhasta työmaahallista. Lamppu on koulun. Ja pöytä ja tuolit myös elämää nähneitä.

Nyt työn alla on tasoitehommat kahdessa viimeisessä pikku makkarissa. ” Suih” vain kuuluu sieltä…

Lapset nukkuu jo, leikkien uuvuttamat. Toisinaan tuntuu, että vuorokaudessa on tunteja liian vähän. Olen seurannut ikkunasta heppoja laitumilla. Pari tuntia unta, ja taas sama rundi jatkuu. Toisin kuin meillä.. Nyt kilipukkeja unille viemään

Mukavaa on ollut, että ystävät ovat myös löytäneet tänne. Edellytyksenä vain on, että on valmis hyppämään remonttihaalareihin. Kesä on lyhyt ja työtä on paljon. Vain tekemällä päästään eteenpäin. Ja vierailujenkin aika tulee. Sitä odotamme. Ihanaa Juhannusta kaikille!

Niin kesää… Pihapäiviä, -leikkejä, grillailua. Sunnuntaipäivän salaatti siinä kaikkein kauneimmassa vanhassa Arabian emali-kulhossa. Uutta mustaa maalia vanhoihin puutarhatuoleihin. Arjen helpotus, uusi mattamusta vipin pönttöroskis. Toivossa eläen, että sillä olisi hiiriä karkottava vaikutus.

Minulla on pieni kuusivuotias tyttö, Elsa. Elsa on aivan erityinen. Niin aurinkoinen. Vaikka huolehtii liikaa. Pienen pienenä me kutsuimme Elsaa auringoksi. Siitä, ja kaikesta muusta tämä keltainen väri Elsan huoneeseen Tapettitalon Onni-tapetin seuraksi. Onnea ja aurinkoa! Niiden voimin tässä.

Ihania kohtaamisia viikon matkalla; kiitos Spazion Ulla ( vipp-roskis ), Oulun kirja-antikvariaatin Antti, Ja Tapettitalon väki.